Ei sitä syyttä ole 90-luvun parhaaksi leffaksi kutsuttu. Näin on tainnut epäilyttävän moni ennakkoon todeta. Hieman epäilytti, vaan ei paljoa: näkyyhän leffassa olevan loistokas tähtijoukko Kevin Spacey etunenässä ja Bryan Singerkään ei turha mies ole. Mutta että näin hyvä leffa! Yllätyksenähän tuo tuli takavasemmalta ja hujahti korkealle leffojen arvoasteikolla.
Usual Suspects eli suomennettuna Epäillyt on rikostrillerin mestariteos. On hämmästyttävää huomata kuinka moni valtavirrasta poikkeavuutta hakeva taho onkaan kopioinut tätä aikanaan suht’ omaperäistä (ei-kronologista) kerrontatapaa. Eikä käsikirjoituksesta vastannut heppu eli Christopher McQuarrie ole kuitenkaan saanut kirjoittajaurallaan juuri mitään muuta aikaan. Mutta laatu korvaa määrän, näin se on nähtävä.
On viisi epäiltyä. McManus, Keaton, Fenster, Hockney ja Kint. Kaikki he ovat erilaisia persoonia. Mutta heitä yhdistää rikollinen menneisyys. Ehkä rikollinen tulevaisuuskin? Liian moni seikka on sumean juoniverkoston peitossa, ja poliisi Dave Kujan (Palmienteri) joutuu litkimään ison määrän kofeiinipitoista juomaa selvittääkseen mitä miehet ovat puuhailleet. Selvää on nimittäin ainoastaan se, että erään aamun valjetessa hänellä on kuulusteltavanaan puolirampa rikollinen “Verbal” Kint (Spacey) ja ratkaistavanaan unkarilaismafiosojen synkkä kohtalo. Motiiveja kaikilla mainituilla herroilla on liiaksi asti, ja itse ryöstökohdekin on epäselvä. Kyllä, kyllä, siinä on sisältöä erittäin jännittävään leffailtaan.
Pääosan vetävä Kevin Spacey nostaa jälleen osakkeitaan, jos niitä nyt enää nostaa voi. Kai siellä hiljalleen jonkinmoinen katto on tulossa eteen? Myös luotettava vähäpuheisten roolien mies Benicio Del Toro jatkaa loistoleffojen sarjaansa (tai tavallaan siis aloittelee). 90-luvulla monessa floppipätkässä irvistellyt Pete Postlethwaite tekee sivurooleista mieleenjäävimmän.
Leffan suurin (mutta pieni silti) heikkous on se, että lopun twisti ei ole niitä kaikista yllättävimpiä. Tietyt aiemmat korostetut ratkaisut kertovat turhaksi mitä on luvassa. Mutta kuten jo aiemmin todettiin, on tätä mallia rautaisessa kokonaisuudessaan sen verran matkittu, että sen nerokkuutta on turha kiistää. Lisäksi takaumaosion jälkeinen “vedetään matto alta ja kuittaillaan katsojalle jo lausuttujen replojen pyöriessä uusintana taustalla” –ratkaisu on niin legendaarinen (= kässäri toimii vaikka käänne ei tulisi yllätyksenä), että mielihyvin ja tiukasti penkkiin painautuneena tätä katselee. Riippumatta siitä tietääkö kuka on takapiru nimeltä Keyser Soze. Se tieto riittää, että Soze on piru mieheksi ja Epäillyt legenda leffaksi.
Ai joo, liityn nyt siihen alussa mainittuun joukkoon iloiseen: “Ei Epäiltyjä syyttä ole 90-luvun parhaaksi leffaksi kutsuttu!”
