Ei erotu genressään edukseen. Käy turruttavaksi.

3.4.2010 14:49

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Snabba Cash
Valmistusvuosi:2010
Pituus:124 min

Jens Lapiduksen bestselleriin pohjautuva Rahalla saa (Snabba Cash) on luontevaa jatkumoa Ruotsista viime vuosina tulleille, tasaisen laadukkaasti tuotetuille rikospätkille. Luokkaeroja peilataan tiheästi ja ahneus syö miehiä viimeisen päälle, mutta Daniel Espinosan ohjaama leffa ei kuitenkaan missään vaiheessa erotu genressään edukseen.

Leffassa tarkkaillaan huumebisnekseen kietoutuneita ihmiskohtaloita eri vinkkelistä. Rikolliset eivät ole tässä elokuvassa suoranaisesti pahoja, vaan kaikki tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän loukussa omissa elämäntilanteissaan. Päähenkilöksi muovautuu ennen pitkää kiiltokuvapoika JW, joka lankeaa kaidalta polulta pitääkseen yllä hemmotellun äveriästä opiskelijaelämäänsä. Aluksi mies tuntuu löytäneen elementtinsä, mutta panosten kovetessa kasvavat myös riskit.

Jos tarkasteltaisiin yksittäisiä kohtauksia analyyttisesti, ei olisi kysymystäkään siitä etteikö Rahalla saa täyttäisi kiitettävyyden kriteerejä. Karheanrealistisessa visuaalisuudessa on imua. Tukholman metrossa on kiehtovaa uhkaavuutta, äänimaailma on ilmavan eeppinen ja tarinoiden leikkaaminen limittäin tulee iholle. Kyseessä on kuitenkin jälleen esimerkki siitä, kuinka kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa: intiimeistä hetkistä huolimatta kestoa on liikaa ja kokonaisuus käy pian alun jälkeen turruttavaksi. Käsikirjoituksen kokonaiskaari on ankean ennalta-arvattava eivätkä sinänsä onnistuneet näyttelijäsuoritukset juuri auta. Jalla Jallasta ja Koppsista etupäässä muistettava Fares Fares lienee hahmokaartista mielenkiintoisin, mutta häiskän osaksi jää loppupeleissä perheangstailu ja muutama turpiinveto. Yhdellä kaverilla on tytär, yhdellä tyttöystävä. Homma menee kaikkien osalta juuri niin kuin arvata saattaa.

Koska Lapiduksen kirjat ovat myyneet kuin häkä, on tuottajillakin riittänyt luottamusta yleisön suosioon. Rahalla saa onkin vasta trilogian avausosa, jonka lopetus lataa itsevarmasti panokset seuraavaa osaa varten. Dekkariaddiktit menevät huumeensa katsomaan kysymättäkin, mutta genren satunnaiskäyttäjille ei Espinosaa voi varauksetta suositella.

Arvosteltu: 03.04.2010

Lisää luettavaa