Muistan sen yön, kun minut kerran herätettiin yöllä katsomaan tätä leffaa. Tietenkin olisin halunnut silloin vain jatkaa nukkumista, mutta kun kuulin sen olevan vampyyrileffa, heräsi kiinnostus ja tässä sitä ollaan viimein: kirjoittamassa arvostelua ihan keskivertokauhistelusta.
Leffa kertoo nuorukaisesta, Charley Brewsteristä, sekä hänen tyttöystävästä Amy Petersonista, joiden suhde on hyvässä vauhdissa. Pian Charleyn elämään ilmestyy Jerry Dandrige, joka muuttaa hänen ja hänen äitinsä naapuriin. Pian Charleylle paljastuu, että heppu onkin vampyyri, kun hän vierailee vain hämärän aikaan. Mutta kukaan ei usko häntä: ei äiti, ei Amy, eikä poliisit. Lopulta Charleyn on turvauduttava epätoivoissaan kauhushow-tähteen Peter Vincentiin, jonka pitäisi tuntea vampyyrien käytökset ja heikkoudet kuin omat taskunsa. Ja aikaa alkaa olla vähän…
No, kyseessä ei ole kovin hyvä kauhuleffa, mutta vampyyrileffaksi ihan siedettävää tasoa. Hiukan heikon ohjauksen ymmärtää, sillä tämä oli Tom Hollandin (Child’s Play, Langolieerit, Thinner) esikoisohjaus. Tehosteetkin ovat osittain niitä 80-luvun trikkejä, jotka saattavat olla hiukan silmiinpistäviä. Muuten homma toimii.
Chris Sarandon tekee ihan kivan roolin pahiksena. Toinen hyvä hahmo on Roddy McDowall Peter Vincetinä. Siinähän ne siiten on, sillä Amanda Bearse ja William Ragsdale eivät ihan itse yllä näiden kahden näyttelijän tasolle, vaikkakin Ragsdalen esittämä Charley-hahmo meinaa tuoda säälintunnetta pintaan.
Kyllä tämän katsoisi uudestaan, jos se telkusta taas tulisi. Ei huono, vaikkakin ajanhammas on nakertanut roiman palan.
