On hienoa, että dokumenttielokuva on voimissaan ja ottaa osansa mediahuomiosta. Tuukka Temosen Presidentintekijät ei ole kuitenkaan kaiken ennakkokohun arvoinen tapaus. Niinistön kampanjaporukasta ei maalata ollenkaan niin kauhistuttavaa kuvaa kuin kiljahtelevissa lööppiriidoissa on annettu ymmärtää. Mm. Taru Tujunen on ennakkokauhistellut dokumenttia turhaan.
Tapahtuu kampanjatiimin kokouksien hermostuneessa jähmeydessä sentään jotain. Yksi (Kekkonen) ei tiedä, kuka Leo-Pekka Tähti on, v-sana rytmittää (turhaan stressaantuneen) joukkion paikoin suorapuheisia pohdintoja ja muutama minisammakko lipsahtaa niin omista kuin ”paskanheittoon sortuvista vastustajista”. Kumman liikkumaton ilmapiiri silti on. Varainhankkija Hjalliksen karkkikippovierailun päätyminen dokkariin kertonee lähinnä materiaalin vähyydestä.
Negatiivisin (ei silti varsinaisesti negatiivinen) kuva muodostuu presidentti Niinistöstä, jota ei paljoa ruudulla edes nähdä. Taustatiimistä useampikin epäilee kontrollifriikin presidenttiehdokkaan psyykkeen kestävyyttä ja kykyä reagoida pettymyksiin. Jenni Haukio on yksi niistä harvoista, joista filmille tuntuu tallentuneen lähinnä tyyneyttä. Ei ole ihme, että Saulia markkinoitiin myös Haukion persoonan kautta.
Mielikuvamarkkinointia esittelevän Presidentintekijät-elokuvan ongelma on ehkä siinä, että sen keskiössä on Kokoomuksen vaalikampanja, johon troijalaiseksi hevoseksi on soluttautunut Tuukka Temonen, Kokoomus-kunnallispoliitikko hänkin. Motiivit jäävät hieman epäselviksi ja herää jopa kysymys, onko koko kohu sopimusriidasta vain pakolla väännetty markkinointikikka. Kun vielä huomioidaan Niinistön ylivoima jo vaalien ennakkoasetelmissa, voisi ikuistettua presidentintekoprosessia verrata tilanteeseen, jossa Barcelona ja Haukiputaan Pallo pelaisivat harjoitusottelun ja Barcelonan valmennus stressaisi hikipisarat otsalla ja pahvi-Messit tuulessa heiluen, että voitetaanko me sittenkään tätä matsia. Draamahan sellaisesta skabasta puuttuu.
