Toisesta maailmansodasta tehtiin elokuvia jo silloin kun kyseistä sotaa käytiin. Sodan aikana ja sodan pian sodan jälkeen tehdyt sotaelokuvat olivat enimmäkseen propagandafilmejä ja usein melko viihteellisiä. Vakavampia sotaelokuvia alettiin tekemään vasta 1950-luvulla. Vuonna 1956 valmistunut Helvetti 1944 oli ensimmäisiä toista maailmansotaa käsiteleviä elokuvia, jotka käsittelevät sodan ikävämpiä puolia. Tällöin uskallettiin jo tehdä elokuvia, joissa käsitellään amerikkalaissotilaiden heikkouksia ja upseerien epäpätevyyttä. Tämä leffa jäikin ilmestyessään todella vähälle huomiolle. En ole itsekään kuullut tästä leffasta juuri mitään, ennen kuin lainasin tämän kirjastosta.
Eletään toisen maailmasodan viimeisiä hetkiä. Liittoutuneiden joukot ovat jo lähellä Saksan rajaa. Luutnantti Joe Costa (Palance) ja kapteeni Erskine Cooney (Albert) lähetetään valtaamaan erästä tärkeää kylää. Costa on kokenut upseeri, joka tietää miten eri tilanteissa tulee toimia. Cooney taas puolestaan on melko ylimielinen ja pelkurimainen upseeri, joka ei kykene toimimaan, kun toiminta olisi tarpeellista. Kun Costan osasto jää jumiin saksalaisten keskelle niin Cooneylla ei ole tahtoja toimia niin kuin pitäisi. Hän alkaa toimimaan melko omapäisesti piittaamatta sotilaiden hengestä.
Elokuva näyttää todella hyvin, miten sodassa käy jos joukkuetta pistetään johtamaan pelkuri ja ammattitaidoton upseeri. Ei sellaisesta tietenkään mitään tule. Jo elokuvan alussa nähdään, kuinka käy kun yksi tärkeällä paikalla oleva upseeri alkaa jänistämään. Siinä sitten alkaa kuolemaan porukkaa. Cooney näytetään todella hyvin upseerina, jolla ei ole mitään pätevyyttä hommansa. Hän vaarantaa monesti muiden sotilaiden hengen omalla taitamattomuudellaan. Hän muun muassa kieltäytyy lähettämästä lisäjoukkoja saarrettujen sotilaiden avuksi, koska ei usko siitä olevan mitään hyötyä. Elokuva näyttää muutenkin sotaa todella rankkana tapahtumana. Robert Aldrich, joka on ohjannut myös Likaisen tusinan, saa elokuvan tuntumaan todella hienolta. Hän ohjaa myös näyttelijöitä todella hyvin. Mitään ei kaunistella. Siksi tälle leffalle olisi kyllä toivonut aikanaan hieman enemmän arvostusta.
