Solo: A Star Wars Story on toinen suuren avaruussaagan spin-off tai anthologyelokuvista, joiden on tarkoitus taustoittaa ja täyttää Star Wars-universumin puuttuvia palasia. Rogue One ilmestyi vuonna 2016, mutta ei saanut aivan yhtä hyvää vastaanottoa kuin The Force Awakens. Tämä johtui varmaan siitä, että yleinen ilme oli liian synkkä ja vaikutti turhuutensa takia aivan liian ilmiselvältä rahastukselta ilman oikeaa intohimoa. Vuonna 2017 ilmestynyt The Last Jedi sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton fanien keskuudessa ja siitä on ehditty jo tapella moneen kertaan, että onko se leffa nyt hyvä vai täysi katastrofi. Kun Disney aikoinaan ilmoitti, että aikoo tehdä lisäelokuvan Han Solosta, reaktiot vaihtelivat. Joidenkin mielestä ajatus Solon nuoruusvuosista oli hyvä ajatus, mutta joidenkin mielestä homma vaikutti jo oksettavalta rahastukselta ja turhalta lisältä. Itse en erityisemmin innostunut Rogue Onesta, mutta Han Solo oli sen verran loistava hahmo, että ainakin projekti vaikutti mielenkiintoiselta.
Sitten, kun kuvauksissa ja tuotannossa alkoi olla koko ajan lisää ongelmia, alkoi jo varautua sekavaan ja ongelmalliseen avaruusseikkailuun. Phil Lord ja Christopher Miller saivat potkut ohjaajien roolista, sillä tekivät liian komediallista jälkeä. Uudeksi ohjaajaksi riensi paikalle Ron Howard, joka joutui kuvaamaan leffasta hyvin paljon uudestaan. Suurin ongelma ennakkoluuloissani oli kuitenkin itse Han Solon hahmo, sillä Harrison Ford on ainoa ja oikea tässä roolissa ja on periaatteessa herättänyt hahmon ensimmäisenä eloon. Pelkäsin hieman, miten Alden Ehrenreich onnistuisi suorituksen vetämään. Toivoa paremmasta elokuvasta antoivat trailerit, jotka eivät erityisesti tuoneet mitään uutta tai vaikuttavaa. Ne näyttivät vähän liian synkeiltä, mutta niissä oli hyvin paljon western- ja rikoselokuvien vaikutteita. Lisäksi leffa ei vaikuttanut niin mahtipontiselta tai ylilyövältä vaan aika maanläheiseltä. Mutta mukana ei ole jedia ja voiko olla Tähtien sotaa ilman jediä? Kun kyseessä on kuitenkin Tähtien sota, oli minun aivan pakko mennä katsomaan Solo. Ja mitäkö pidin? Alkuperäisen trilogian tasolle ei päästy lähellekkään, mutta ihan viihdyttävää menoahan se oli.
Etukäteen jokainen varmasti pelkäsi, miten Alden Ehrenreich tulee Hanin roolissa pärjäämään. Hahmo yllätti minut positiivisesti, vaikka lähes koko ajan oli vaikea uskoa tuon olevan juuri se hahmo. Oli hyvä, että Ehrenreich ei kopioinnut aivan kokonaan Harrison Fordia, mutta hyödyntää silti joitain eleitä ja karismaa. Fordin suorituksesta jäädään kauas ja parissa kohtaa hahmo on vähän puiseva, mutta ennakkoluuloihin ja odotuksiin nähden uusi Han Solo on ihan kiva. Sanotaan nyt vaikka, että olisi se paljon pahemminkin voinut mennä.
Donald Glover onnistuu Lando Calrissianin roolissa mahtavasti ja kunnioittaa myös Billy Dee Williamsin yhtä charmikasta suoritusta. Joonas Suotamon nykyään esittämä Chewbacca saa enemmän ruutuaikaa kuin aiemmissa Disneyn Star Warseissa ja nousee upeaksi hahmoksi. Pidän myös Chewbaccan ja Hanin ystävyydestä ja miten se oli luotu. Woody Harrelson näyttelee Beckettiä hyvin ja on tärkeä hahmo liittyen siihen, miksi Han Solo ei enään luota kehenkään. Game of Thronesistakin tuttu Emilia Clarke ei vakuuttanut itseäni Terminator Genisyksessä, mutta on Qi’ran roolissa juuri sopiva. L3-37 on leffan droidi ja pistää todella ärsyttämään. Näitä kukkahattutätejä on jo oikeassa elämässä ihan tarpeeksi, joten pitääkö niitä tunkea Tähtien sotiin droidien muodossa.
Jos miettii, miten paljon kuvauksissa ja tuotannossa ylipäätänsä oli ongelmia, leffalla on aika tasainen lopputulos. Tarkoitan siis, että leffalla on jonkinlainen tasapaino eikä sen tyyli vaihtele yhtä paljon kuin odotin. Odotin leffan olevan vähän niin kuin vuoden 2017 Justice League, joka poukkoili komedian ja synkeilyn välillä, sillä silläkin oli ohjaajavaihdokset. Mukana on jotain vanhojen länkkäreiden tunnelmaa, joiden avulla leffalla on koko kestonsa ajan rento ja vakaa tapa käsitellä tapahtumia. Se näyttää ulkoapäin aivan liian synkälle, mutta mukana on myös pari onnistunutta vitsiä. Solo ei ota yhtä rohkeita ja ristiriitaisia valintoja kuin The Last Jedi, mutta omaa mielestäni vähintään yhden asian, joka tulee varmasti jotakin ärsyttämään. Tämä oli erään vanhan hahmon paluu nopeasti ja toivon, että näemme hänet vielä tulevaisuudessa, sillä tässä oli potentiaalia. Enempää en aio kertoa, jos joku ei sattumoisin leffaa ole vielä nähnyt.
Olin erittäin helpottunut, että leffan pääpahis ei ollut jälleen kerran Imperiumi vaan saatiin leffaan sopiva pahis. Imperiumista tehdään taustalle suuri uhka, mutta se ei varsinaisesti ole pahis. Pahis on kyllä erittäin mitäänsanomaton, mutta leffan todellinen pahis on eeppinen. Mukana on myös vahvaa rikoselokuvan tyyliä, jollainen sopii tämän kaltaiseen leffaan, sillä Han Solo on vähän likaisissa hommissa ollut salakuljettaja. Leffan käsikirjoitus ei ole sieltä nerokkaimasta päästä ja juoni ei itsessään vie katsojaan mukanaan. Tapahtumapaikat ja maailma ovat kuitenkin sen verran mielenkiintoisia, että toiminnan avulla ne vetävät katsojan sisälle elokuvaan. Lucasfilm on selvästi oppinut Rogue Onen virheistä ja tehnyt Soloon sotakohtauksen, joka oli Rogue Onen sotakohtauksia hienompi. Ja ajatelkaa, että Rogue Onen oli tarkoitus olla se sotaelokuva. Tempo on aika nopea, mutta osataan myös rauhoittua ja tätä kautta välillä on mahdollista havaita hahmokehitystä. Vauhti onkin suurimpia ongelmia ja osa menetyksistä jätetään täysin turhiksi ja arvottomiksi.
Aluksi ajattelin, että Han Solon soololeffa on turhempaakin turhempi ja hänen menneisyyteen jo viitattiin pari kertaa alkuperäisessä trilogiassa. Lisäksi alkuperäinen elokuva on jo periaatteessa hahmon syntytarina, mutta eritavalla. Leffa saa kuitenkin kiinnostumaan hahmon menneisyydestä, vaikka koko ajan tietääkin, että tämä leffa ei ole kovin tarpeellinen. Olin erittäin yllättynyt siitä, että leffa oikeasti kunnioittaa alkuperäistä trilogiaa ja selittää pari ennen mysteereiksi jäänneitä juttuja. Valitettavasti myös joitain turhia juttuja selitetään liittyen hahmon nimeen ja The Last Jedissä pari kertaa korostetut avaruusnopat. Yhdessä kohdassa leffaa mukana on ärsyttävän paljon CGI:ta, sekavaa kuvausta ja valoitusta.
Ohjaus, puvustus, lavastus ja kuvaus toimivat aikalailla onnistuneesti, mutta käsikirjoituksessa olisi ollut joiltain osin hiottavaa. Mukana on myös ongelmia kuvauksen ja värimaailman kanssa ja se häiritsee pariin kertaan. Esimerkiksi juuri juoni ja osa repliikeistä tuntuvat vähän hutaistuilta. Visuaalisesti leffa on upea, mutta mitä muuta voisi odottaa Star Wars-elokuvalta? Huonona puolena on se, että edelleenkin pidän tätä hieman turhana rahastuksena, vaikkakin harvinaisen viihdyttävänä sellaisena. Olen erittäin surullinen, että Star Wars-elokuvassa ei ole mukana jedejä tai valomiekkataisteluita, mutta tälläisessä leffassa ne olisivat olleet äärettömän väkinäisiä.
Jos mietitään leffasarjan järjestystä parhaimmasta huonoimpaan, pistäisin ykköseksi tietenkin Imperiumin vastaiskun ja huonoimmaksi ehkä Kloonien hyökkäyksen. Tässä kisassa tämä sijoittuu jonnekkin niiden keskelle tai välimaastaan. Solo: A Star Wars Story ei ole mullistava, mutta viihdyttävä ja tuo leffan loputtua ihan kivan fiiliksen. Uusi leffa per vuosi ei ole omasta mielestäni kovin hyvä idea ja olen hieman ennakkoluuloinen tulevaisuutta kohtaan. Seuraavaksi katsotaan, mitä uuden trilogian viimeinen elokuva tuo tullessaan.
