Arki kuuluu elämään, ja siihen monesti aikuisilla ihmisillä kuuluu työntekoa, lastenhoitoa ja kodin ylläpitoa. Vaikka elämä olisi rutiininomaista suurin osa haaveilee arjen rutiinien rikkomisesta. Näin oli myös 50-luvulla, johon Revolutionary Road sijoittuu. Elokuvan keskiössä on pariskunta Frank ja April Wheeler. Ajan henkeen kuului pidättäytyä normeissa ja elää sopuisasti keskiluokkaista turvallista elämää. Frank ja April ovat omasta mielestään erilaisia, eivätkä näe itseään perinteisenä keskiluokkaisena pariskuntana. Heillä on myös isoja unelmia. He haluavat rikkoa perinteiset normit ja tehdä jotain erilaista, jottei elämä jämähtäisi paikoilleen. Tämä tarkoittaa myös halua antaa parisuhteelle uusi mahdollisuus ja suunta. Naapuruston mielestä he ovat ihannepariskunta ihan sellaisenaan.
Revolutionary Road esittelee Frankin ja Aprilin unelman, ja samalla heidän elämänsä, mitä se on ollut ja mikä on nykytilanne. Samalla esitellään naapurustoa johon kuuluu innokas kiinteistönvälittäjä Helen (Kathy Bates) hänen poikansa, sekä naapuripariskunta. Kaikki pitävät Wheelereistä kovasti ja osa ehkä jopa hieman kadehtii heidän ulospäin täydelliseltä näyttävää elämäänsä.
Sam Mendesin elokuvassa on hienoa ajankuvaa. Puvustus ja lavastus näyttävät erittäin huolellisesti tehdyiltä ja kuvaus on myös eteerisen näköistä. Ulkoisesti kaikki on puhtoista. Asunnot ovat nättejä ja siistejä, ja ihmiset huoliteltuja. Ohjaus on verkkaista, mikä ei tarkoita hidastempoista tai tylsää, jokaisella kuvalla on kerrottavaa. Mendes antaa näyttelijöilleen tilaa ja se kannattaa.
Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin nimet yhdessä mainittuina, ja ensimmäinen ajatus on tietysti James Cameronin megahitti Titanic, mutta tämä kyseinen paatti unohtuu mielestä jo heti elokuvan alkumetreillä. Arki jysähtää katsojan päälle hyvin pian. Pääpari tekee erittäin vahvat ja todentuntuiset roolisuoritukset. DiCaprion ainoa miinus on se, mille miesparka ei voi mitään, eli ulkonäkö. Hän on reilusti päälle kolmenkymmenen mutta näyttää teini-ikäiseltä edelleen. Kate Winsletin on todistanut olevansa erinomainen näyttelijätär, eikä nytkään tarvitse pettyä. Aito tuska, ahdistus ja turhautuminen näkyy hänen kasvoillaan. Välillä mielessä käy onko hän jopa liiankin hyvä ja hallittu.
Muukin näyttelijäkunta tekee taattua jälkeä. Erityismaininta Michael Shannonille joka esitti Helenin mielisairaalasta päässyttä poikaa Johnia. Hän saikin roolistaan Oscar-ehdokkuuden. John on matemaatikko, jolta mielisairaalassa on sähkötetty ammattitaito pois, mutta mielipiteitä ja havainnointikykyä ei. Hän lausuu ne sanat, joita muut eivät uskalla.
Revolutionary Road ei ole mikään helppo tai kevyt elokuva, mutta hieno se on. Aihepiirinsä vuoksi suhtautuminen riippuu varmasti katsojan omasta iästä ja elämäntilanteesta. Itseäni reilusti nuorempi kanssakatsoja ei kokenut teosta läheskään yhtä ahdistavaksi kuin allekirjoittanut. Molempien mielestä tämä kuitenkin oli poikkeuksellisen hienosti kuvattu elokuva unelmista, elämästä ja tyytymisestä.
