Edellisistä Hellraiser elokuvista tuttu Kristy Cotton ja hänen poikaystävänsä Trevor joutuvat auto-onnettomuuteen. Trevor herää sairaalasta pitkän kooman jälkeen ja kuulee kumppaninsa olevan kuollut. Murtunut mies painelee kotiinsa josta tapahtumat pyörähtävät lumipallon lailla käyntiin. Pinhead on jälleen mukana kuvioissa, paha ei tunnu kuolevan sitten millään.
Kuudes Hellraiser oli yllättävän hyvä. Elokuvassa on koko sen keston ajan havaittavissa jännittävä, jopa arvoituksellinen tunnelma. Kysymykseksi nousee: miksi Pinhead on juuri Trevorin perässä? Onko Trevorilla edes syytä elää, jos hän on jo valmiiksi kuollut Pinheadin kynsissä? Nämä kysymykser nousevat elokuvan tukipilareiksi
Elokuvan kuvalliset ansiot ovat mainittavia: väreissä käytetään paljon sinistä, ja kuvaus on tehty huolella ja ammattitaidolla. Näyttelijätyö ontuu hieman, Dean Winters ei vakuuta, kun taas Doug Bradley vetää loisto roolin Pinheadina. Juoni taas on hieman sekava, mikä taas johtuu erilaisesta kerronta tyylistä, siis verrattuna aikaisempiin Hellraiser filkkoihin. Myös musiikista erikoismaininta, kitaroilla tosiaan saadaan aikaan tunnelmallista kamaa.
Elokuva kannattaa katsoa, pidit ensimmäisistä Hellraiser elokuvista tai et. Sen voi katsoa viimeisenä tai ensimmäisenä Hellraiser elokuvana, tämä pätkä toimii hyvin yksittäisenä kokonaisuutena. Mikään mestariteos tai rajojen rikkoja se ei ole, mutta ytimeikkään hyvä kauhuelokuva.
Elokuvan mainoslause tulee hyvin esille elokuvassa: “Paha, Tappava, Kuolematon”, sitä Hellraiser elokuvat ovat ja tulevat aina olemaan.
nimimerkki: Warrior Of The World
