Ei missään nimessä huono elokuva, muttei mikään erikoisen mahtavakaan. Oli miten oli, mainettaan parempi.

4.7.2005 13:10

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Convoy
Valmistusvuosi:1978
Pituus:106 min

Vanha, ilkeä sheriffi Lyle Wallace (Ernest Borgnine, Peckinpahin pahannäköinen, mahtavan psykoottisesti hymyilevä luottonäyttelijä) väijyttää rekkakuski Rubber Duckin (kantrilaulaja Kris Krsitofersson, jota ohjaaja myöskin käytti useasti) ja muutaman tämän kaverin ylinopeudesta ja alkaa skrivata sakkoja. Tai voisi sitten tietty myös kiristää äijiltä muutaman kympin mieheen, ja päästää tällä kertaa pälkähästä. Mutisten kundit maksavat ja käyvät vähäpuheisen mutta samalla paljon kertovan keskustelun, joka sisältää Bloody Samille ominaista äijädialogia Duckin ja Wallacen välillä. Tästä vähän aikaa eteenpäin, ja Wallace kumppaneineen onkin jo turpakäräjillä sekalaisen rekkakuskijengin kanssa rekkamiehien suosimassa tienvarsiräkälässä. Seurauksena tästä Rubber Duck päättää lähteä pakomatkalle, ja saakin hämmästyksekseen peräänsä useita kuskeja. Saattue kasvaa, ja pian jengi huristaa mielettömällä letkalla läpi tiesulkujen, ohi väijytysten jne. kohti Meksikoa. Duckista tulee kansansankari, jota rekkakuskit sekä suuri yleisö palvovat, ja Duck itse ihmettelee, että mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään? Mutta Wallace ei hellitä, ja lopussa katsotaan kenen kantti kestää.

Bloody Sam Peckinpah tunnettaan hidastuksista, 110% äijäenergiasta ja verenroiskeista. Nuo ovat Sampan bravuureja, joita esitellään lähes jokaisessa miehen elokuvassa, mutta aina täytyy muistaa, että Sampan leffojen pointti ei suinkaan ole väkivallassa, vaikka mies sitä ultratyylikkäästi ja paljon yleensä esitteleekin. Convoy on monessa suhteessa tavallinen Peckinpah-leffa, mutta vähintään yhtä monessa suhteessa myös epätavallinen. Ensinnäkin Convoy on vahvasti tekijänsä näköinen. Hidastukset, leikkaukset ja aivan jääräpäinen uhoaminen ovat esillä tässäkin elokuvassa. Mutta päinvastoin kuin useat Sampan leffat, on tämä rekkaralli puhtaasti viihteellinen.

Lopullinen yhteenveto: Ihastuttavan rehellinen pikkupoika-asenne, hidastukset, leikkaukset ja näyttelijät takaavat ihan viihdyttävän tunnin ja kolme varttia. Ei missään nimessä huono elokuva, muttei mikään erikoisen loistavakaan. Yhdellä lauseella asian voisi ilmaista näin: Mainettaan parempi.

Arvosteltu: 04.07.2005

Lisää luettavaa