Kaikki kauhuleffojen ystävät muistavat kohtauksen, jossa telekinesiaan kykeneväinen Carrie White seisoo verisessä mekossaan koulujuhlien lavalla. Noista kuuluista verikekkereistä ehti vierehtää kaksi vuosikymmentä ennen kuin jatko-osadollarit alkoivat kiilua tuottajien silmissä. Carrie 2:n kohdalla viivästystä tuli vielä pari vuotta lisää, kun aikaisista pääosakiinnityksistä huolimatta rainan tuotanto jäädytettiin. Lopulta niin ohjaaja kuin työnimi ehtivät vaihtua ja elokuva haki inspiraationsa 90-luvun alun tositapahtumista, joissa machopojut pitivät kirjaa omista naisseikkailuistaan.
Carrie 2 onkin enemmän elokuva tunteettoman poikaporukan teoista ja niiden seuraamuksista kuin suoranainen jatko-osa klassikolle. Elokuvalle ratkaisu on hyvä – toisaalta linkki Carrieen on niin hatarahko, että rahastus nimellä haisee kauemmaksi kuin kauniin päätähtösemme Rachelin (mm. Täydellisten naisten 7. kaudelta tuttu Emily Bergl) telekineettiset kyvyt yltävät.
Carrie 2:n riesana on monia pieniä yksityiskohtia; yksi tähtikiinnityksistä on perinteistä Näyttäydytään sekunnin ajan -linjaa, muutamat kohtaukset näyttävät todella amatöörimäisiltä, eikä pakollisessa rakkaustarinassakaan leisku yhtään mikään. Onneksi ykkösosalle uskollisena liekkikiintiö ja lentävien esineiden (joskaan ei tuntemattomien) aiheuttamat brutaaliudet toimivat jokseenkin. Urheilutiimin jätkistä maalataan elokuvamaisen tyypillinen pahisjoukko; ohut ja täysin tunteeton. Ihan Brian de Palmalta asti hyväksynnän mukanaololleen Amy Irvingin osakin on statistimainen. Nukkemainen (hyvässä ja pahassa) Bergl saa hyväksytyn osastaan.
Originaali Carrie on edelleen Stephen Kingin kirjoista tehdyistä kauhuelokuvista voimakkaimpia (mm. The Mistin ohella) ja sen yksittäiset kohtaukset ovat osaltaan muovanneet genren sellaiseksi kuin se nykymuodossaan on. Kakkososan ongelmaksi muodostuu se, että lopulta säväyttävimmät kohtaukset ovat klipit edeltäjästä ja elokuva aikansa edustajana tuntuu tyytyvän siihen, ettei se missään vaiheessa mene ärsyttävyyden puolelle, vaan pysyy ainoastaan mitäänsanomattomana hiirulaisena.
