Niinkuin kaikki maailmanhistorian kauneimmat tarinat, Barry Lyndon kertoo hienon synteesin ihmisen elämästä, joka noudattaa ikiaikaista kaavaa joka on havaittavissa luonnossa, fysiikan ilmiöissä, ja ihmiselämässä ja historiassa: normaalijakaumaa. Kubrickin teoksessa jokaisella asialla on tarkoin harkittu paikkansa, ja sen tuloksena syntyy matemaattisen harmoninen, mutta täysin luonnollinen kokonaisuus. Lähemmäksi täydellistä on vain täydellinen.
Elokuvassa kerrostuu hienosti Barokin filosofia, jossa todellisuudesta uskottiin kyetä jalostamaan esiin täydellisyys. Juoni noudattaa ikiaikaista ihmiselämän kaavaa, jota siivittää ylevä kamarimusiikki ja tieteellisen eksakti maalaustaide. Kuten barokin kuvataiteessa, elokuvassa jokaisella kuvalla on tarkoin harkittu paikkansa, ja jokaisessa kuvassa jokainen yksityiskohta on hiottu viimeistä piirtoa myöten. Kuvauksella on jalostettu esiin harmonia, joka tietoisesti toistaa elokuvan kuliseissa esiintyvää maalaustaidetta. Kuvauksen tukena toimii barokin ajan musiikki, joka yhtä lailla pyrki jalostamaan täydellisyyden todellisuudesta, ja siten koskettaa ihmissielua aidoimmillaan. Tämä toistuu elokuvan kohtauksissa, joissa kuvan tunnelma ja soitettu musiikki kohtaavat yksi yhteen, ja siten välittävät väkevän tunteen katsojalle. Juoni esittää elämäkerran, jossa jokaisella tapahtumalla on tarkoituksensa, ja jokainen keskustelu on enemmän kuin lausutut sanat. Elämäkerta muodostaa tarinan, jossa inhimillisyys antaa itsensä anteeksi. Kaikki on ikäänkuin osa suurempaa skenaariota, jonka tyly totuus paljastuu vasta elokuvan lopulla.
Viallisesta, ylimielisestä, suurudenhullusta, lohduttomasta, mutta intohimoisesta ja elämänhaluisesta ihmisestä Kubrick onnistuu jalostamaan kauneuden: tarinan joka luo lyhyeksi hetkeksi lohtua maallisella matkallamme, jonka vääjäämätöntä päätöstä ei pakene yksikään. Elokuva on kertomus ihmisestä kaikessa kauheudessaan ja kauneudessaan. Ihmisestä, jonka kätten jälkiä katselemme taiteessa, kuulemme musiikissa ja kauniissa sanoissa, mutta jonka kädet eivät tule niitä koskaan pitelemään. Elokuva jalostaa ihmiselämästä kauneuden, sen lyhyyden ja soinnuttomuuden, ja sen epätoivoisen kaipuun täydellisyyteen ja pysyvyyteen. Elokuva on todellista alkemiaa. Niin kaunis kuin ihminen voi vaan olla.
