Elokuvat ovat kuin tiivistemehu. Ensimmäisen osan aikaan on pelkkää täyteläistä tiivistettä, ja lasiin kaadetaan vettä sitä mukaa kun jatko-osia ilmestyy. Niinpä loppua kohden lasissa on enää haalea varjo ensimmäisen osan nerokkuudesta. Valitettavasti edellä mainittu “mehukattiteoria” onnistuu kuvailemaan myös saw VII:ä.
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa kolme ihmistä heräävät sidottuna sadistiseen ansaan kaupan näyteikkunassa. Tällä ei ole mitään merkitystä juonellisesti, vaan ainoa järjellinen selitys moiselle on toimia eräänlaisena esimakuna tulevasta. Ja sitä se todellakin on. saw VII on kenties raaoin edeltäjistään. Verta saaveittain ja suolenpätkiä metrikaupalla metodi on tosin taas syönyt juonesta.
Tarinan keskiössä on tällä kertaa Bob, joka tahkoo paljon rahaa selviytymistarinallaan siitä miten kerran selvisi Jigsaw´n ansasta. Ainoa ongelma on, ettei Bob puhu täysin totta ja on näin ollen täydellinen pelinappula vielä yhteen eloonjäämispalapeliin. Itse peli noudattaa aiemmista osista tuttua “kuinka paljon olet valmis vuodattamaan verta jotta voisit elää?”- kaavaa.
Roolityöt ovat melko lailla mitäänsanomattomia, mutta suurimmalle osalle onkin langennut jenkkikauhussa lähes pakollinen aivottoman kirkujan rooli. Dialogi sisältää luonnottoman paljon anelua ja tuskanhuutoja joka loppupeleissä vain ärsyttää. Muutenkin seitsemäs osa sisältää paljon edeltäjistään kierrätettyä, mutta sarjan päätös ei olisi sarjan päätös ilman yllättävää loppuratkaisua, joka tässä tapauksessa oli varsin onnistunut. Kaikista epäkohdistaan huolimatta on positiivista se, miten tämä saw osoittaa että jopa sadistisimmassakin kauhuelokuvassa voi itää pienoinen yhteiskuntakritiikin siemen. Bobin tuodessa kamerat terapiaistuntoon nurkassa istuu pieni paheksuva mies. Avauskohtauksessa ihmiset ennemmin haluavat auttamisen sijaan vain nähdä mistä on kyse. Mielestäni nämä yksityiskohdat kritisoivat sitä, miten ihmiset onnettomuuden sattuessa mielummin katsovat sivusta kuin yrittävät auttaa.
Saw VII:n suurin ongelma on, ettei rahastusta ole edes yritetty peittää. On totta että tekijät iskivät melkoiseen kultasuoneen kehittäessään sarjan, joka ei ainoastaan saavuttanut genressään klassikon asemaa, vaan joka myös loi oivat raamit lukuisille jatko-osille. Vaikka saw fanit mahtavat saada tästä paljonkin irti, liika on aina liikaa. Jigsaw, game over.
