Mystisen karatepätkän Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) ja vauhdikkaan erikoistehostemäiskeen Hulkin (2003) jälkeen taiwanilainen ohjaaja Ang Lee halusi siirtyä hieman erilaisten teosten pariin. Genre vaihtui toiminnasta draamaan ja kevyistä aiheista hiukan arempiin ja raskaimpiin. Leen seuraava teos, vuonna 2005 ilmestynyt Brokeback Mountain ei todellakaan käsittele mitään Aasianmantereen jiujitsunaruleikkejä, tai bodybuilderkurkku Hulkin normaalia kovempia menkkoja, vaan ehkäpä maailmassa eniten huomiota, ahdistusta ja väärinymmärystä keräävää aihetta, homoseksuaalisuutta. Brokeback Mountain kertoo kuuskytluvun loppuvuosista ja sen ajan kahdesta karjapaimenesta, hiljaisesta ja syrjään vetäytyvästä Ennis Del Marista (Heath Ledger) ja villin poikamaisesta ja puheliaasta rodeomiehestä Jack Twististä (Jake Gyllenhaal). Ennis ja Jack saavat tehtäväkseen lähteä lampaanpaimennushommiin Brokeback-nimiselle vuorelle kauas asutuksesta ja eristyksiin kauniiseen erämaahan. Arvattavasti pelkäksi lampaidenpaimennukseksi ei homma jää, ja koska olemme Hollywood-syndrooman pauloissa, niin hommaan täytyi lisätä jotain kiellettyä, tuhmaa ja erilaista. Kielletyn hedelmän kiusaus kävi liian vastustamattomaksi ja niinpä kahden karjapaimenen välille alkaa muodostua hiljalleen rakkaussuhde. Mutta kuinkas kaksi salskeaa karjapaimenta pystyvät olemaan suhteessa, kun sen ajan Amerikassa homoseksuaalisuus oli paha synti ja kun toinen tyyppi on astumassa vielä kaikenlisäksi avioliittoon?
Ensinnäkin täytyy nostaa hattua Leelle, joka uskalsi vääntää häpeilemättä koskettavan draaman kiusallisesta aiheesta. Leen arkailematon tyyli ja homoseksuaalisuuden kuvaus sai runsaasti kehuja kriitikoilta ja vastapainoksi paheksuntaa ja halveksuntaa uskontoryhmiltä ja tiukkapipoisilta kukkahattutädeiltä. “Rakkaussuhde? Mutta hehän ovat samaa sukupuolta!” On harmittavan todellista, että homoseksuaalisuuteen liittyy yllä mainitun kaltaisia ennakkoluuloja. Vähättely ja erilaisena pitäminen on myöskin harmittavan yleistä homoseksuaaleja kohtaan. Lee haluaa korostaa elokuvassaan, että homoseksuaalit ovat täysin samanlaisia ihmisiä kuin heterotkin. He ovat kiinnostuneet vain samasta sukupuolesta. Lee ei suinkaan ala alleviivaamaan tai painottamaan mitään, vaan tuo asian esille näyttäen molempien miesten normaalia arkielämää perheidensä kanssa. Hän todistaa katsojalle, että on turhaa stereotypisoimista kuvitella homoseksuaalien pitävän ylikireitä vaatteita ja elehtien muutenkin lieromaiseen tapaan.
Brokeback Mountainin teho ja sanoma olisi puolet pienempi jos pääosaa näyttelisivät erit miehet. Ledger ja Gyllenhaal loistavat rooleissaan ja tuovat rooleihinsa aitoa panoustumista ja pelotonta näyttelyä, vaikka aihe saattaa vaikuttaa hieman absurdilta ja ahdistavalta. Ledgerin esittämä karjapaimen Ennis on kovan lapsuuden turruttama, ajatuksiinsa syventyvä mies, joka tuntuu olevan ymmällään tilanteestaan koko ajan. Ledger tuo upeasti esille hahmonsa pelonsekaiset tunteet ja epäröivyyden, henkisen muutoksen tapahtuessa. Gyllenhaalin tulkitsema Jack on kuin Enniksen täydellinen vastakohta. Vilkas ja ahnaasti hetkeen tarttuva hurjapää, joka toimii ensin ja miettii vasta sitten. Gyllenhaal korostaa hahmonsa vauhdikkuuden lisäksi myös hänen tunnemaailmansa sekasotkun ja henkisen kärsimyksen. Ei ole helppoa olla yksin jotain erilaista, mitä muut ihmiset pitävät syntinä. Arvostusta ei tipu tippaakaan ja yleisellä paikalla katseita tulee kerättyä varmasti. Tämä tuntuukin olevan Leen elokuvan suurin pointti.
Gustavo Santaolallan säveltämä musiikki saa katsojan surumieliseksi liikuttavalla kauneudellaan. Jokainen kohtaus, jossa taustalla kaikuu Santaolallan harmoniat, tuntuu olevan puolet merkittävämpi ja tärkeämpi kuin ilman musiikkia. Santaolalla saikin Oscar-palkinnon työstään, mikä oli ihan ansaittua. Musiikkipalkinnon lisäksi Brokeback Mountain sai kaksi muuta Oscaria. Parhaan ohjauksen pysti meni ansioitusti Leelle ja myös Parhaan sovitetun käsikirjoituksen pysti käsikirjoittajakolmikolle Annie Proulx, Diana Ossana ja Larry McMurty. Huolimatta suuresta menestyksestään kriitikoiden keskuudessa ja laajasta hypetyksestään. Elokuvan päätyttyä katsojalle jää epämääräinen olo. Itkeäkö vai ollakko tyytyväinen asioiden selviämiseen? Miettiäkkö elämää homoseksuualina vai ollakko tyytyväinen seksuaaliseen suuntautumiseensa? Lee on saanut elokuvansa täyteen vahvaa tunnelatausta, kipeää tekevää romantiikkaa ja tulihan “Brokebackista” synonyymi vielä homoseksuaalisuudelle.
