Hanks pääsi toteuttamaan unelmaprojektiaan tämän leffan myötä. Kyseessähän on 2000-luvulle siirretty Robinson Crusoe-mukaelma. FedExillä kello kaulassa riehuva hemmo sitten joutuu lento-onnettomuuteen ja päätyy autiolle saarelle yksikseen kolmeksi vuodeksi. Elämänarvojen kanssa menee uusiksi myös myöhempi elämä.
Perusrakenne on ehkä liiankin tuttu. Tosiasia on että leffa kuitenkin yllättää positiivisesti. Pitkän keston aikana munet asiat kääntyvät päälaelleen. Erakkoelämästä saadaan todellakin jotain irti ja todellinen käänne elämässä tuleekin vasta selviytymisen jälkeen. Tämä seikka tekeekin elokuvasta paremman kuin odotin. Tottakai tämä seikka pitää vielä lopun monologissa oikein ääneen tippasilmässä takan ääressä tilittää, eihän ne amerikan tytöt ja pojat muuten tajuais.
Onhan näyttelijän tietenkin mahtavaa päästä höpöttelemään itsekseen (tai lentopallolle) ja todistamaan suurelle yleisölle kykynsä. Tom Hanks tekee sen. Saving Private Ryan ja tämä leffa viimeistään todistavat äijän olevan todellakin vakavasti otettava heppu. Philadelphia ja Apollo 13, eivät siis myöskään olleet vahinkoja. Ei ole onneksi paluuta, ei niin kultaiselle kahdeksankytluvulle hömppäpömppäkomedioiden pariin. Äijän suoritukset paranevat iän myötä.
Leffa yllättää myös hidaskulkuisuudessaan mikä on positiivinen asia. Erakkotouhuiluun saadaan näin syvyyttä ja sitä oikeaa otetta. Hanks ja Zemeckis on tietenkin Forrest gumpin takia lyömätön voitonmaksimointipari. Onneksi tästä elokuvasta ei jää sellaista fiilistä.
