Look in to your heart! tivaa John Turturro leffan herkullisimmassa kohtauksessa – kuten myös sen tylyssä toisinnossa. Miller’s Crossing ei hivo mafiaelokuvien kärkeä, mutta siinä on omanlaistaan charmia. 30-luvun kieltolakiaikaan sijoittuva tarina kertoo lakonisesta sankarihahmosta, joka pelaa pomonsa selän takana omaa peliään niin tämän vaimon kuin pahimman kilpailijankin kanssa.
Miller’s Crossing on tyylitellen tehty gangsterileffojen pastissi, joka ei ota itseään liian vakavasti, mutta muistaa kuitenkin pysyä uskollisena genrensä jämerälle synkistelylle. Kameratyöskentely on hämmästyttävän edistyksellistä ja visuaalisuutta on muutenkin kiehtova seurata. Juonen puolesta leffa ei kuitenkaan toimi aivan koko aikaa. Muutamissa kohdin käsikirjoitus laahautuu eteenpäin mielenkiinnottomasti. Näitä suvantovaiheita ei ole liikaa, mutta ne verottavat katselunautintoa nihkeästi parilla pykälällä.
Byrnessä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta sivuhahmot varastavat show’n täysin: Albert Finney ja John Turturro ovat hommassa läsnä sellaisella tunteella, että huh. Kokonaisuus on itsevarma ja komea raina, jota monet pitävät Coenien parhaana. Meikäläinen ei tuohon sarjaan lukeudu, sillä esimerkiksi jyrkkäkontrastisempi Blood Simple tuntuisi tavoittavan vastaavan genrekumartelun ja tyylitajuisuuden, joskin astetta tujummalla otteella. Kyseessä on kuitenkin kunnioitettavalla ammattitaidolla ohjattu nostalgiaryyppy, jollaisia katselee mielellään jo niiden esikuvien vuoksi.
