Kaksi jounalistia kohtaavat ja solmivat pikavauhtia avioliiton. Kohta aletaankin odottaa jo yhteistä lasta. Kaikki merkit viittaavat siihen, ettei heidän rakkautensa ole luotu kestämään. Pelkästään yhteiset lapset liputtavat heidän suhteensa onnistumisen puolesta. Herää kysymys onko se edes rakkautta? Mitä rakkaus ylipäänsä on?
Myöhemmin ohjaajanakin viihtynyt Nora Ephorn kirjoitti novellin, jonka pohjalta hän kirjoitti tämän elokuvan käsikirjoituksen. Väitetään, että tarina perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa avioliitostaan Washinton Postin toimittaja Carl Bernsteinin kanssa. Bernstein oli muuten se mies, joka vuoti Watergate-skandaalin julkisuuteen ja myöhemmin kirjoitti yhdessä kollegansa kanssa aiheesta kirjan Presidentin miehet, joka myös filmattiin elokuvaksi. Mielenkiintoinen “todellisuusyhtymä” tällä elokuvalla siis on.
Jack Nicholson esittää loistavasti ja epätyypilliseen tapaan vähäeleisesti Markia, joka haluaa periaatteessa rakastaa vain yhtä naista, mutta ei käytännössä pysty siihen. Meryl Streep on vähintään yhtä hyvä lasten äitinä ja petettynä vaimona. Muista näyttelijöistä mainittakoon pariskunnan palkkaama puolalainen rakennustyömies, jota esittää amerikkalaisissa elokuvissa näyttelijädebyyttinsä tekevä Milos Forman, joka tunnetaan paremmin ohjaajana. Toinen debytantti on sittemmin aivan hollywoodin ylimpään tähtikategoriaan noussut näyttelijä, joka tekee pienen roolin roistona. Täytyy myöntää, että tässäkin roolissa häneltä on jo aistittavissa häivähdys kylmää karismaa.
Kun ensimmäisen katsomisen jälkeen lopputekstit valuivat ruudulle, ajattelin, että keskinkertainen draama suht hyvillä näyttelijöillä höystettynä. Elokuva jäi kuitenkin kummittelemaan alitajuntaani useiksi päiviksi ja aloin miettiä, että jotain siinä täytyi olla. Luulen, että siinä päästiin lähelle normaalia perhearkea. Mitään kohtausta ei tarvinnut nostattaa dramaturgisin keinoin, vaan kaikki tapahtumat tulivat silmien eteen sellaisenaan. Tämä olisi valkokankaan sijasta voinut tapahtua yhtä hyvin vaikka naapurissani.
Elokuva ei ota kantaa rakkauden olemukseen, vaan pikemminkin toteaa sen, kuinka mahdoton yhtälö avioliitto on. Kaikilla ihmisillä on aina erilaiset motiivit ja siksi mitään harmonista ykseyttä kahden ihmisen välille voi olla mahdotonta rakentaa. Pahimmassa tapauksessa avioliitto on aina keinotekoinen rakennelma, joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa tai sitten siinä on kärsittävä sinne elämän hamaan loppuun asti.
Kun tästä elokuvasta puhutaan, niin mainita täytyy myös elokuvan score, josta vastaa pitkänlinjan naispoppari Carly Simon. Varsinkin main themenä kuultava Coming Around Again- biisi on yhdistelmä tarttuvaa melodiaa ja arkiromanttista lyriikkaa. Samanlaisella musiikilla on myöhemmin yrittänyt pinnalle esim. Nerdee-bändi, mutta kun Carly on nämä biisit jo kerran tehnyt täydellisesti, niin huonoja kopioita ei tarvita.
Sydän karrella on elämänläheinen leffa, mahtavalla soundtrackilla!
nimimerkki: mauge
