Elokuva ei juurikaan eroa siitä romanttisen komedian kategoriaan kuuluvasta hömpästä, jota on varsinkin 1990-luvun lopulla syötetty leffateatterit ja televisio täyteen. Tämän tyyppisiä elokuvia ei silti tarvitse aina kiertää kaukaa. Joskus ne voivat olla ihan nautittaviakin.
Tämä on elokuva, joka onnistuu viihdyttämään katsojaansa, vaikka se ei toteutukseltaan paljonkaan eroa muista romanttisista komedioista. Joitakin ajattelemisen arvoisia kohtauksia kuitenkin on. Elokuvan tyylilajin takia niitä ei ehkä osaa ottaa tarpeeksi vakavasti, kuten Sandra Bullockin näyttelemän Lucy Kelsonin tilitys elämästään, jossa pitäisi kuitenkin olla tietty pointti, ja sitä seurannut sammuminen pomon silmien alle.
Lucy on opiskellut lakia Harvardin yliopistossa mutta hänellä ei ole tarvetta osoittaa pätevyyttään lakimiesten (ja -naisten) kovassa maailmassa. Hugh Grantin näyttelemä miljonääri George Wade suorastaan lahjoo Lucyn henkilökohtaiseksi avustajakseen. Lucyn ulkoasu muuttuu kerta heitolla ja nainen suorastaan puhkeaa kukkaan. Jossakin vaiheessa peli ei enää vetele, ja Lucy päättää palata omanlaiseensa elämäänsä.
Loppuratkaisu on silti vähän liiankin tuttu. Ruokia ei tarvitse enää tilata yksin. Elämään on astunut mies. Mutta sitä ei katsojallekaan kerrota, lunastaako hän lopulta odotukset.
nimimerkki: Tepa
