Uhrilampaat perustuu Thomas Harrisin kirjaan “The Silence of the Lambs”. Vaikka en olekaan kirjaa koskaan viitsinyt tai ehtinyt lukea, ei se estänyt nauttimasta tästä eräästä kaikkien aikojen elokuvista. Kyllä, Uhrilampaat oli kaikessa kaameudessaan ja järkyttävyydessään mieletön elokuva oman genrensä saralla. Ei paljonkaan pahaa sanottavaa.
Clarice Starling (Jodie Foster) on tuleva FBI-agentti, joka alkaa tutkimaan pomonsa pyynnöstä Buffalo Billin (Ted Levine) murhia. Hän käyttää välikätenä Tri. Hannibal Lecteriä (Anthony Hopkins), ja yrittää urkkia tietoja Buffalo Billistä. Elokuvassa on erittäin loistava musiikki, joka on Taru sormusten herrasta-trilogiasta tutun Howard Shoren käsialaa. Erittäin vakuuttavaa. Raakuus kuuluu osana elokuvaan, ja sen kautta mukaan tuleva tunnelma on käsinkosketeltava koko ajan. Kohtaukset ovat kaikessa puistattavuudessaan erittäin mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä, leffan ohjaaja Jonathan Demme on onnistunut loistavasti saamaan monet asiat natsaamaan yhteen.
Kuten moni muukin on kommentoinut elokuvasta, Sir Anthony Hopkins on käsittämättömän loistava roolissaan kannibaalina. Tämä on ehdottomasti Hopkinsin uran paras roolisuoritus. Katsoja kauhistuu erittäin hyvin kekseliään Lecterin ollessa kuvaruudussa. Buffalo Billiä esittävä Ted Levine on myöskin mieletön, ja esittää biseksuaalia miestä vakuuttavasti. Viimeisinpänä, mutta ei vähäisimpänä Jodie Foster Clarice Starlingin osassa amerikanenglantia murtavana tulokkaana on rooli, jota ei voisi tarpeeksi hehkuttaa. Nyt kun on kaikki hehkutukset tehty, niin siirrytään risu-osastoon. Elokuvassa on lyhyt kesto, tuollaisesta leffasta olisi kyllä riittänyt aineksia pitempäänkin. Mielenkiinto elokuvassa riitti loppuun, ja sen ylikin. Kestoa olisi saanut tulla rutkastikin enemmän.
Uhrilampaat on Jonathan Demmen merkkipaalu, jollaista ei ole montaa trillerien historiassa. Musiikki, raakuus, tunnelma, juoni ja hahmot. Kaikki ainekset kasataan yhteen upealla tavalla tässä hyytävässä elokuvassa. Uhrilampaat osaa myös osin koskettaa, joten pisteet tulee monestakin asiasta. Demmen klassikko on muistilokeroissa aina ja ikuisesti.
nimimerkki: Mokoma
