Ei parasta Argentoa, mutta kelpaa varmasti miehen töiden ystäville.

15.11.2008 22:33

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Phenomena
Valmistusvuosi:1985
Pituus:111 min

Jennifer Corvino (Connelly) matkustaa sveitsiläiseen kouluun. Alueella on kadonnut teinityttöjä, eivätkä koulunkaan oppilaat ole turvassa. Myös Jennifer joutuu mukaan alueella riehuvan murhaajan touhuihin.

Phenomena muistuttaa perusasetelmiltaan Suspiriaa, eikä kyllä mikään ihme, sillä Suspirian ohjannut Dario Argento vastaa tämänkin elokuvan ohjauksesta. Phenomenasta löytyykin paljon miehen elokuville tyypillisiä piirteitä. Muun muassa salaperäinen murhaaja ja visuaalinen tyylikkyys ovat muodostuneet Argenton tavaramerkeiksi. Mutta vaikka elokuvat muistuttavatkin pääpiirteiltään toisiaan, niin ei Argento mihinkään toistoon syyllisty, vaan kyllä hän jotain uutta tuntuu aina keksivän.

Phenomenassa on edelleenkin Argentolle tyypillinen visuaalisuus pääasia. Maisemat ovat tyylikään näköisiä, värimaailma on hienon näköistä ja muutenkin ollaan saatu tehtyä visuaalisesti hienoa jälkeä. Myös murhat ovat varsin brutaalia touhua. Ei tässä sentään sorruta mässäilyyn, mutta heikkovatsaiset saattavat oksentaa edellisen aterian pihalle. Hyönteisiinkin on panostettu todella hienosti. Eikä voi myöskään haukkua murhaajan varsin hurjaa ulkomuotoa.

Vaikka visuaalisuutteen onkin panostettu hyvin, niin yhtä hyvin ei olla onnistuttu muun tunnelman luomisessa. Välillä kyllä saadaan katsojaa kunnolla peloteltua ja jännitystäkin saadaan aikaiseksi varsin hyvin. Mutta valitettavasti Iron Maiden ja Motörhead eivät sovi kauhuelokuvaan. Niiden musiikit lähinnä latistavat tunnelman.

Käsikirjoitukseltaan elokuva on Argentolle tuttuun tapaan hieman kökkö, mutta visuaalisuus korjaa sen seikan. Ei myöskään näyttelypuoli ole aivan parhaasta päästä. Jennifer Connellya on kyllä näin miesnäkökulmasta kiva katsella, mutta ei kyllä loista näyttelijätaidoillaan. Donald Pleasance ei puolestaan pääse ihan samaan vauhtiin kuin Halloweenissä, mutta hyvin mies kuitenkin hommansa hoitaa.

Ollaan siis Argentolle tyypillisillä vesillä. Käsikirjoitus ei ole kummoinen, mutta visuaalisuudeltaan hyvin vahvaa. Ei tämä kyllä mitenkään parasta Argentoa ole, mutta eiköhän tämä miehen elokuvien ystäville kelpaa.

Arvosteltu: 15.11.2008

Lisää luettavaa