Pelon hetket on uusintaversio elokuvasta Spoorloos, jonka ohjasi myös tämän leffan ohjannut George Sluizer. En ole alkuperäistä leffaa nähnyt, mutta silti tämä tuli hetken mielijohteesta poimittua alekorista. En tullut ostostani katumaan, sillä kyseessä on ihan toimiva psykologinen trilleri. Vastustan re-make -filosofiaa, mutta siitä huolimatta tämä sai minut puolellensa. Toisaalta tätä voi pitää vain Tim Krabbén romaanin uudelleen kuvauksena, mutta ei takerruta nyt pikkuasioihin.
Pelon hetket esittelee meille kaksi henkilöä. Toinen on Barney Cousins (Bridges), rakastava aviomies ja hyvä isä tyttärelleen. Kuitenkaan jätkä ei ole ihan terve, sillä käyttäytyminen alkaa muuttua yhä oudommaksi. Sitten eräänä päivänä naksahtaa. Toinen henkilö on Kiefer Sutherlandin tulkitsema Jeff Harriman, joka on etsiskellyt viimeiset kolme vuotta mystisesti kadonnutta tyttöystäväänsä (Bullock). Jeffin elämään astuu uusi rakkaus nimeltään Rita (Travis), mutta se ei paljon masennusta helpota. Menneisyys painaa liikaa Jeffiä, kunnes eräänä päivänä tuo mysteeri alkaa selviämään.
Katsoja ei pääse vähällä, vaan joutuu kokemaan päähenkilöiden tuskan. Tunnelma on haikea ja hyvin surullinen. Katsojaa riepotellaan oikein kunnolla, sillä jännitys pitää kovasti pihdeissään. Kuitenkin loppuminuuteilla tunnelma alkaa latistua ja lopulta katsojalle tulee vähän hölmistynyt olo, ajatellen samalla, että “noinko se sitten päättyi”. Tuntuu, että ohjaaja Sluizerille on tullut hirveä hoppu saada filmi purkkiin. Loppuratkaisu on kuulemani mukaan muutettu alkuperäistarinasta, mikä ei olisi kannattanut. En tosin ole nähnyt alkuperäistä leffaa, enkä romaaniakaan ole lukenut, mutta uskoisin loppuratkaisun olevan paljon parempi, sillä nyt on minusta tyydytty aivan liian helppoihin ratkaisuihin. Tekijätiimi on alun panostuksen jälkeen päättänyt kuitenkin mennä siitä, mistä aita on matalin. Myös jotkut elementit saivat tämän näyttämään joltain b-luokan trilleriltä, mitä tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole.
Ei Pelon hetket pienistä vioista huolimatta ole mikään täysin toivoton. Jeff Bridges tekee niin koskettavan roolisuorituksen, ettei tästä voi olla kokonaan pitämättä. Kiefer Sutherlandkin pääsi todella kovasti yllättämään, sillä yleensä en ole pitänyt tyypistä paljoakaan, mutta tässä hän kuitenkin todistaa osaavansa näytellä, eli hyvä rooli häneltäkin on luvassa. Bullockin Sandrakaan ei ärsytä tavalliseen tapaansa, johtuen varmaan pienehköstä roolistaan, mutta Rita Baker puolestaan tekee vähän mitäänsanomattoman näyttelijäsuorituksen, mutta ei se leffaa paljon heikennä.
Pieniä virheitä siis löytyy, mutta kun ne unohtaa, niin kyseessä on todella piinaava elokuvaelämys, jota suosittelen kaikille hyvistä trillereistä pitäville. Lopusta voisin sakottaa vieläkin enemmän, mutta olen nyt armollinen, sillä ei tämä mikään huono pläjäys ole ollenkaan. Voisin jopa väittää, että pientä aliarvostusta haistaisin ilmassa olevan. Ainakin aika vähälle huomiolle tämä on jäänyt, mikä on harmi, sillä ihan laadukas tuote on kyseessä hyvillä näyttelijöillä varustettuna.
