Takashi Miike on monipuolisuuden mestari. Ohjaajan tuotannosta löytyy runsaasti elokuvia hyvin vaihtelevista lajityypeistä. Joukkoon mahtuu jopa lastenelokuvia, mutta tunnetuimpia ovat äärimmäisen väkivaltaiset ja hurjat Audition sekä Ichi the Killer. Aasian ulkopuolella vähemmälle huomiolle jääneistä teoksista merkittävin on epäilemättä Triad Society -trilogia, jonka teemoiltaan toisiinsa yhdistyvät elokuvat ovat erittäin laadukkaita ja tuovat ohjaajasta täysin erilaisia puolia esille. Ensimmäisen osan ollessa verinen ja huonon maun rajoja koetteleva tarina väkivaltaisesta poliisista, esitteli upea Rainy Dog katsojalle inhimillisen, entistä elämäänsä pakenevan palkkamurhaajan. Tarinoiden keskeistä teemaa (kiinalaissyntyisten japanilaisten haasteita) käydään läpi eri tavoin, erilaisten henkilöiden näkökulmista.
Ley Linesissa keskitytään muutamaan nuoreen mieheen, jotka haluavat “paeta” Japanin maaseudulta suureen kaupunkiin ja jopa Brasiliaan asti. Rikollisuus, väkivalta ja vääränlaiset ihmiset tekevät sopeutumisesta kaikkea muuta kuin helppoa, ja matka muuttuukin nopeasti innostavasta seikkailusta selviytymistaisteluksi Shinjukun pimeällä puolella. Afrikkalaissyntyinen huumediileri ja tolueeninvalmistaja saavat nuoret miehet mukaan rikollisuuteen väärennettyjen passien ja niiden tuomien mahdollisuuksien toivossa. He eivät saaneet passeja kiinalaisen syntyperänsä vuoksi. On selvää, että mukaan astuvat myös armoton rikollispomo, aseet ja verenvuodatus. Palkitseeko vaarallinen elämä, antaako ryöstäminen avaimet parempaan huomiseen? Selviääkö yksikään pojista ylipäätänsä loppuun asti?
Tunnelmaltaan Ley Lines saattaa vaikuttaa edeltäjänsä tavoin rauhalliselta, pohdiskelevalta ja yksinkertaisesti hitaalta. Ohjaus onkin suurelta osin Takeshi Kitanomaisen hillittyä, eikä se sisällä Dead or Aliven tavoin yksittäisiä ylilyöntejä, jotka osoittautuvat jopa itse elokuvaa tärkeämmiksi. Siinä missä trilogian ensimmäinen osa luotti pitkälti shokkikohtausten voimaan, onnistuu Ley Lines puolestaan siksi, että sen uskottavampi, ihmisläheisempi kerronta saa katsojan välittämään henkilöistä ja näin ollen seuraamaan tarkkana jokaista käännettä. Näyttelijöiden tietynlainen vähäeleisyys yhdistettynä paikallaan pysyvään kameraan ja paikoin suorastaan kummastuttavaan dialogiin saa tämän, kuten Miiken elokuvat yleensä, näyttämään samanaikaisesti sekä aidolta että taidokkaasti suunnitellulta.
Ley Lines on todellinen mestariteos. Se on toteutettu harvinaisella taidolla ja tunteella; visuaalisesti työ on kautta linjan erittäin näyttävää, sijoittui kohtaus sitten saastaiseen asuntoon tai soutuveneeseen. Hallittu ja hillitty kuvaus miellyttää silmää, mutta erikoisuuksiltakaan ei vältytä. Tunnepuoli esiintyy todella laadukkaan draaman ja oikeasti lämminhenkisen huumorin muodossa. Mukana on myös shokkikohtauksia ja väkivaltaa, mutta yliampuvuuden sijaan ne vain täydentävät upeaa kokonaisuutta eivätkä nouse tarinan tai koskettavuuden yläpuolelle.
Elokuva onnistuu jokaisessa tavoitteessaan ja edustaa hienosti niin rikostarinaa kuin elämänmuutoskertomustakin. En voi kehua tätä liikaa, ja erityisesti vähänkään kiinnostusta Aasialaisia elokuvia kohtaan omaavan katsojan kannattaa ottaa tämä ylistys tosissaan.
Tietoa versiosta: Tartan Videon Asia Extreme -sarjaan kuuluva DVD sisältää muiden trilogian osien tavoin Miiken kiinnostavan haastattelun (tässä 13-minuuttinen), ohjaajan elokuvien trailereita sekä muutaman sivun mittaisen tekstiesittelyn. Tekstitykset ovat englanniksi ja ikäraja ansaitusti 18.
