Eddie Murphyn ura on ollut 1990-luvun alun jälkeen melkoisessa laskusuunnassa. Mies pilasi itsensä siirtyessään toimintakomedioista perhekomedioihin. Kunpa Eddie jo tajuaisi, ettei hänen perhekomediat toimi.
Eläintohtori oli ilmestyessään vuonna 1998 yleisömenestys. Niinpä kolmea vuotta myöhemmin voitiin kyhätä täysin rahastusmielessä tehty leffa. Ykkönen oli melko keskitasoista kamaa. Tämä kakkonen on taas huomattavasti kehnompi tapaus.
Ykkönen tutustutti meidät tohtori John Dolittleen (Murphy). Miehellä on eräs erikoinen kyky. Hän pystyy puhumaan eläinten kieltä. Kakkosessa elukat kaipaavat taas Dolittlen apua. Tällä kertaa eräs metsäfirma aikoo hakata läheisen metsän maan tasalle ja siitä eivät metsän eläimet hirveästi tykkää. Mutta on metsän pelastamiseksi eräs keino. Metsässä elää hyvin harvinainen karhulaji. Itse asiassa sen lajin edustajia on metsässä vain yksi, Ava (äänenä Kudrow). Eli hänet pitää parittaa uroskarhulle. Homma ei vain ole niin helppo. Entinen sirkuskarhu ja metsän elämään totutteleva Archie-karhu (äänenä Zahn) ei oikein osaa sopeuttua metsään. Ja aikaa on vain kuukausi. Lisäksi Dolittlellä on ongelmia teini-ikäisen tyttärensä Charissan (Raven) kanssa.
Ei sitä joka päivä näe näin rahastusmielellä tehtyä leffaa. Huomaa selvästi, että tekijoiden ainoa motiivi oli kartuttaa omaa pankkitiliään. Juoni on todella kliseinen. Kaikki juoneen liittyvät seikat on nähty moneen kertaan. Eikä käsikirjoitus kovin kummoinen ole. Tosin oli mukana muutama hauskahko vitsi. Myös loppuratkaisukin oli vedetty överiksi. Näyttely on sentään ihan kohtuullista. Aikuisiin tämä leffa ei luultavasti uppoa, mutta lapset saattavat pitääkin tästä leffasta.
