Karpaatit ovat rikasta maaperää kauhukertomuksille. Sen tiesi Bram Stoker ja sen tietää Faye Jackson. He molemmat käyttävät alueen kansanperinteessä olevaa pahantahtoista olentoa tarinansa pohjana. Siihen ne yhteneväisyydet jäävät, sillä tässä tarkkailussa oleva elokuva ansaitsee tittelin ‘elokuva’ vain pitkän harkinnan jälkeen.
Erittäin epäselväksi jäävässä juonessa romanialaisessa kylässä kuohuu kuolemantapauksen vuoksi ja Vlad Cozma (Catalin Paraschiv) pitää juttua vähemmän ilmiselvänä.
Faye Jacksonin yritys yhdistää rikas kansanperinne, omituisista henkilöistä syntyvä komedia ja pienen mittakaavan juonittelu epäonnistuu kaikissa päämäärissään. Kansanperinne jää punatukkaisen lapsipuoliäpäräpikkuserkun asemaan kokonaisuudessa, mukana oleva “huumori” ei naurata ja draamaa ei mukana ole. Huomattava on myös se että nämä osapuolet eivät epäonnistu eeppisesti, upealla romahduksella kalkkunasurkeuteen – ne vain lörtsähtävät veltosti mitättömyyteen. Lisäksi tekninen toteutus on kelvollinen, joten siltäkin osin elokuva ei petä, mutta ei myöskään tarjoa maukasta siipikarjaa.
Näyttelijäntyö on lyhyesti sanoen ja riittävänä yhteenvetona surkeaa. Yli- ja alinäyttelyä alusta loppuun, joskin pakko on mainita Catalin Paraschivin upean matala ääni, mitä on mukava kuunnella. Se onkin ainoa kehumisen arvoinen piirre tässä mitättömässä tekeleessä.
Tässä arvostelua riipustaessani alan kovasti miettiä mikä ihmeellinen piru on Allekirjoittaneen mieleen iskeytynyt ja pakottaa hänet katsomaan tällaisia mitättömiä viritelmiä. Tällä elokuvalla ei ole minkäänlaisia elokuvallisia arvoja, mutta se ei myöskään sovellu unilääkkeeksi eikä välineeksi kylmäveriseen kidutukseen.
