Kovasti on tätä leffaa kehuttu ja se olikin yksi syy mennä katsomaan pläjäys leffaan. Amerikkalaiset Bob ja Charlotte ovat japanissa aikaa kuluttamassa ja tapaavat hotellissa. Parivaljakko ajautuu tutustumaan yhdessä ja erikseen japanilaisen kulttuurin kummallisuuksiin. 25 vuotta naimisissa ollut Bob on kuuluisa filmistara ja on tekemässä paikalliseen mediaan viskimainoksia. Työkeikkojen välillä jää aikaa maleksimiseen. Charlotte on kiireisen valokuvaajamiehensä mukana lomailemassa kun äijä hoitaa töitään. Charlottellekkin jää aikaa olla vaan. Tuloksena on hiukan omalaatuinen vanhan miehen ja nuoremman naisen kumppanuussuhde. Johtaako homma pidemmälle ja mitä tästä kehkeytyy, sitä en tietenkään paljasta.
Leffassa on ainakin ihan oma tunnelma. Japanilaisilla nuorilla city-ihmisillä riittää tämän näkemän perusteella virtaa kuin Duracel-pupuissa. Siinä on länsimaalainen ihmeissään. Ei kai tuollaisessa menossa tosiaankaan jaksaisi montaa päivää. Näin käy myös päähenkilöille, pienoinen henkinen uupuminen kulttuuriin ja seuran kaipuu oman kaltaisista ihmisistä. Päähenkilöt joutuvat pohtimaan tilanteen kautta oman elämänsä peruspilareiden vakautta, tulevaisuuttaan ja asioiden tärkeyttä.
Leffa antaa kuitenkin odottaa koko ajan että milloin tässä alkaa oikein tapahtumaan. Toki pieniä liikkuja tulee koko ajan, mutta ne ei oikein tunnu riittävän. Samaa hiukan mystistä fiilistä piisaa loppuun saakka, mutta ainakaan omissa silmissäni leffa ei syty lopulta ollenkaan vaan odotuttaa ihan loppuun saakka.
Pienoinen pettymyshän tämä oli hehkutukseen verrattuna. Tunnelma on kohdallaan ja Japanin kulttuurin hulabaloota pääsee tarkastelemaan leffan kautta, mutta siinä on tämän leffan anti minulle. Hiukan haikeaa meininkiä kokonaisuutena.
