Ei mitään menetettävää –leffan titteli syntyi kai vahingossa tuottajien Bregman, Bregman & Jinksin tutkiskellessa Steve Oederkerkin leffakäsikirjoitusta. Ace Ventura – luonto kutsuu –leffan ohjanneen miehen teksti kun oli niin perinteikästä pikkuhauskaa Hollytekstiä.
Oli tuottajaportaan mentaliteetti projektia kohtaan mikä tahansa, niin yllättävän hyvin ”vitsiautomaatti” Martin Lawrencen tähdittämä komedia kassoja kilisteli. Peruskomedialle uskollisena leffa jättää mieliin pari näppärää sketsiä, ja paljon täytekuorrutetta.
Pahoissa pojissa itsensä pinnalle inissyt Martin Lawrence on jälleen oma ikirasittava itsensä. Pakko on hymyillä välillä, mutta pääosin vain hävetä jäbän Eddie Murphy –imitointia. Tim Robbinsia ei ihan heti uskoisi bongaavansa tällaisesta leffasta, mutta näin näreet nyt sattuvat olemaan. Vähän turhan totista menoa USA:ta vankasti kritisoiva Oscar-voittaja tarjoilee, vaikka keveästi yrittää ottaa. Taustapiruina häärivät ainakin perinteisen roolin saanut Irma P. Hall ja keikistelijäksi joutunut Rebecca ”homosydän” Gayheart.
Entäs se juoni? Leffan nimen kuuluttama tilanne syntyy siitä, kun kiltti aviomies Nick (Robbins) kurkkaa makkariinsa ja näkee siellä vilauksen vaimostaan sangen rattoisissa puuhissa. Eipä siinä poitsulla juuri ole enää menetettävää ja sen pikkurikollinen nimeltä Terrance (Lawrence) saa huomata hypätessään kyytiin. Rikolliskaksikon suunnitelmiin kuuluvat mm. rosmojen muilutus ja patsaiden sukupuolielinten katkaiseminen.
Ei mitään menetettävää ei tarjoa mitään suurta – ei hyvän eikä pahan saralla. Eli peruspullaa tylsään iltaan. Pienenä piristysruiskeena on mainittava ohjaajan itsensä suorittama tanssituokio, paskova Zippy the Cookie ja Robbinsin steppaus, jonka aikana ollaan ihan ”liekeissä”. Näillä eväillä pötkitään 2.5:een pallukkaan asti.
