Perusamerikkalainen perhe matkustaa asuntovaunun ja kahden koiran kanssa etsimään vanhaa kaivosta autiomaasta, joka on kestänyt ydinkokeetkin. Kun perheen auto sattuu hajoamaan, eikä korjauskaan onnistu ei perheellä ole muuta mahdollisuutta kuin vain jäädä odottelemaan.
Perheen nuorin mies saa huomata armottoman brutaalit ja täysin muusta maailmasta eristäytyneet kannibaalit, kun toinen heidän koiristaan alkaa haukkua nähtyään vieraita ihmisiä viereisillä vuorilla. Koira repii itsensä ketjusta irti ja lähtee. Kun omistaja lähtee etsimään koiraansa järkyttyy hän nähdessään koiransa kuolleena suolet ulos revittyinä. Tästä alkaa veriset tapahtumat, joista katsoja ei vähällä selviä.
The Hills Have Eyes on mielestäni ohjaaja Cravenin paras leffa. Se ei tarjoile vain yksittäisiä shokkeja vaan on alusta loppuun asti äärimmäisen ahdistava ja pelottava. Elokuva on armottoman kova ja brutaali. Se on myös kriittinen yhteiskunnalle, kuten Cravenin ensimmäinen leffa The Last House On The Left.
Lyhyesti sanottuna The Hills Have Eyes on armoton, kova, kriitinen, klassikko ja lähes täydellinen kauhuleffa, josta ensi vuonna valmistuva uusintaversio voi vain haaveilla.
Näin elokuvan leikkaamattomana 13-vuotiaana ja voin sanoa, että se ei sovi niin nuorelle. Ei siksi, että se järkyttäisi vaan koska se ei avaudu kunnolla ja missaa hyvän leffakokemuksen, eikä sitä rankkaa veriurheiluakaan oikeastaan huomaa lainkaan. Nyt kun kesällä leffan taas katsoin, niin huomasin miten paljon paremmin sitä ymmärtää pari vuotta vanhempana.
Eli suosittelen noudattamaan ikärajaa, joka nykyisin on K15. Ja yrittäkää jos mahdollista katsoa leffa yksin pilkkopimeässä, niin tunnelmallinen leffa silloin on, että kyllä siinä on koko ajan syytä pelätä. Tosin tämä on leffa, joka ei sovi kaikille, varsinkaan heikkohermoisille ja lapsille.
nimimerkki: The Wolf
