Ruotsalaista jännitystä suoraan 1970-luvulta – ei kuulosta varmaankaan kaikkien korvissa yhtä hyvältä. Joillakin voi olla negatiivisia ennakkoluuloja ruotsalaista elokuvaa kohtaan, mutta tuskin on enää tämän näkemisen jälkeen, sillä tämä on hyvä esimerkki hienosti tehdystä jännitysfilmistä. Verkkaisella kerronnalla saadaan aikaan todella piinaava ilmapiiri. Lopussa nähdään elokuvallisesti upea kohtaus, jossa epäilty mies ammuskelee kerrostalon katolta poliiseja. Aika ei ole järsinyt tämän kolmannen Beck-filmatisoinnin voimaa ollenkaan.
Jo leffan alussa nähdään rankkaa verenvuodatusta, kun ilkeä poliisisetä menettää väkivaltaisesti henkensä eräässä tukholmalaisessa sairaalassa. Lievästi ylipainoinen komisario Martin Beck (Carl-Gustaf Lindstedt) ja väsynyt Einar Rönn (Håkan Serner) lähtevät selvittämään tapausta, mikä huipentuu Tukholman keskustassa tapahtuvaan ammuskeluun.
Per Wahlöön ja Maj Sjöwallin kymmenessä dekkarissa seikkailut komisario Martin Beck on saanut tulkitsijakseen loistavan Carl-Gustaf Lindstedtin, joka on loistava Beckinä. Uudemmat Beckit, jotka tuotettiin aikavälillä 1997–2002, olivat hyviä leffoja myös, mutta kyllä tämä Komisario Beck tähtäimessä voittaa niistä jokaisen. Ei tätä uskoisi millään 1970-luvulla tehdyksi toimintatrilleriksi. Elokuvallinen kerronta on häikäisevän upeata, eikä tylsiä hetkiä tule ollenkaan. Elokuvan ote on todella vahva, ja siitä on mahdotonta päästä irti. Leffa on hyvin tavoittanut Beck-kirjojen hengen. Filmi on hyvin realistinen ja ilmapiiriltään aika pessimistinen.
Henkilöhahmot ovat saaneet syvyyttä ja paljon. Leffan esittämät poliisit ovat väsyneitä, kyynisiä, omat perheongelmansa omaavia keski-ikäisiä miehiä, jotka eivät kanna mitään sankarin viittaa yllään. Niitä Beck-kirjoja lukiessani olen ajatellut kirjojen päähenkilöt juuri tällaisiksi. Myös alkuperäisteksteistä tuttu kuiva huumori ja yhteiskuntakritiikki on otettu molemmat leffaan mukaan. Homma toimii todella hyvin, eikä moittimista löydy ollenkaan.
Komisario Beck tähtäimessä on siis kaiken kaikkiaan todella onnistunut raina, joka lähentelee täydellisyyttä. Pitää vielä todeta se tuttu lause: Kyllä vaan ne ruotsalaiset osaavat, jo 1970-luvullakin.
