Jo neljäntoista vuoden ikään ennättänyt, suurta kansainvälistä suosiota nauttiva Cowboy Bebop on ansaitusti yksi japanilaisen animaation klassikoista. Useita eri genrejä huikean tyylikkääksi kokonaisuudeksi yhdistelevä sarja tarjoaa poikkeuksellisen kiinnostavan maailmansa lisäksi erään televisiohistorian pidettävimmistä ja persoonallisimmista hahmokatraista. Neljästä ihmisestä ja yhdestä koirasta koostuvan värikkään palkkionmetsästäjäjoukon edesottamuksia saatiin seurata kahdenkymmenenkuuden tasokkaan jakson verran, eikä hyvästien jättäminen varmasti ollut kenellekään hahmoihin ja maailmaan kiintyneelle helppo homma. Tämän poppoon seikkailuja olisi jaksanut seurata vaikka kuinka paljon. Vuonna 2001 kööri sitten päätettiin pistää jälleen hommiin, tällä kertaa valkokankaalla. Bebopin episodimaisen rakenteen vuoksi uutta tarinaa ei juuri ole tarvetta linkittää sarjan muihin tapahtumiin, mutta se voidaan silti sijoittaa luontevasti osaksi kokonaisuutta. Kyseessä ei ole jatko-osa, vaan käytännössä katsoen uusi, hieman pidempi jakso sarjaan.
Tarina sijoittuu kronologisesti kahden sarjan loppupään jakson (uskoakseni 22 ja 23) väliin ja kertoo totuttuun tapaan palkkionmetsästäjä Spike Spiegelin johtaman porukan seikkailuista, tällä kertaa käytännössä kokonaan Marsin kamaralla. Melko suuren mittakaavan saavuttavaan juoneen on sotkettu jälleen kerran onnistuneesti salapoliisityötä, vauhdikkaita toimintakohtauksia ja hienovaraista pohdintaa sisältäviä keskusteluja milloin keidenkin hahmojen välillä. Erityisen omaperäiseksi tai yllättäväksi juonta ei voi luonnehtia, mutta tunnetta ja dramatiikkaa tarjoillaan siinä missä alkuperäisen sarjan vahvimmissakin jaksoissa.
Toteutus on edelleen huikean tyylikäs ja audiovisuaalinen puoli entistä vaikuttavampi. Piirrosjälki on erinomaista ja hurjat toimintakohtaukset parhaimmillaan huikeaa seurattavaa. Audiovisuaalisia tehokeinoja käytetään runsaasti ja leffa osaa jopa olla kaunis välillä täysin odottamattomilla hetkillä. Vauhdikkaampaa toimintaa nähdään vaikka missä suuren budjetin Hollywood-räiskeissä ja -mäiskeissä, mutta harvemmin tulee vastaan actionleffaa, jossa räime olisi toteutettu näin tyylillä.
Leffa on siinä mielessä kiinnostava tapaus, että kyseessä todella on oikeastaan vain extrapitkä sarjan jakso. Sellaisena homma viihdyttää ja edustaa tasoltaan sarjan vahvempia episodeja. Toisaalta täyspitkältä elokuvalta voisi tavallaan toivoa jotain suurempaa, ja sellaista ei oikeastaan ole tarjolla. Itsenäisenä pätkänä kokonaisuus ei täysin vakuuta, vaikka leffa onkin kaikin puolin hyvin tehty ja juoneltaan kiinnostava. Katsojan nimittäin selvästi oletetaan tuntevan maailma entuudestaan, eikä hahmojen tai miljöön huolelliselle esittelylle uhrata ensimmäistäkään sekuntia.
Osana sarjaa Cowboy Bebop: Tengoku no tobira kuitenkin toimii erinomaisesti ja tarjoaa samanlaista tyylitajulla toteutettua, huumorilla ja hienovaraisella pohdinnalla maustettua avaruuslänkkäritoimintaa kuin legendaarinen alkuperäisteoskin, tällä kertaa visuaalisesti entistä hienommissa puitteissa. Lisäosamaisen luonteensa vuoksi ei tätä oikein voi ensikosketukseksi brändiin suositella, mutta sarjan jo nähneille uusi seikkailu vanhojen ja rakkaiden hahmojen kanssa tuskin tuottaa pettymystä.
