“Isäni on turbomies” on kokoillan perhe-elokuva joka kuitenkin parhaiten sopisi 3-6 vuotiaitten tusinatavaraosastolle. Tässä juoni: Isäni on turbomies-elokuva kertoo perheellisestä miehestä nimeltä Howard (Arnold). Hän on hyvä aviomies ja ahkera kuin muurahainen. Ehkä vähän liiankin ahkera. Kun joulu jo kopistelee lumia saapikkaistaan eteishallin lattialle ja kinkut tirisevät uunissa, huomaa Howard laiminlyöneensä pahoin poikansa. Tästä niin pahoillaan Howard päättää antaa pojalleen joululahjaksi kaikkien tavoitteleman ja haluaman “Turbomies”-lelun. Kun Howard ryhtyy toimeen varmana itsestään, ei kaikki sujukkaan niin kuin pitäisi. Ensin hän menettää Turbomies-lelun tiukassa mittelössä tavaratalossa ja seuraavaksi hän ei löydä sitä enää mistään. Kaiken kukkuraksi Howard joutuu tahtomattaan vielä jouluparaatiin joka ei suinkaan suju kommelluksitta. Tässä olikin elokuvan juoni joka ehkä monilta muuten olisi saattanut jäädä hiukan epäselväksi.
Isäni on turbomies elokuva on ehkä yksi vuosisatamme merkkiteoksista, tämä 1990-luvun puolivälissä tehty elokuva vie katsojansa kokonaan uuteen maailmaan ja pistää katsojan toivomaan hiljaa itsekseen: “olisinpa minäkin turbomies, vau.” Päähenkilöä (Howard) esittävä Arnold Schwarzenegger loistaa roolissaan kuin hiomaton timantti, vaikka ei englantia hyvin puhukaan. Mieleeni tulee erityisen hyvin muuan liikuttava kohtaus, jossa jouluparaatissa oleva turbomies (Arnold) valitsee suuresta väkijoukosta pienen pojan, oman poikansa, ja antaa tälle hänen kauan kaipaamansa turbomies-lelun. Tuo kohtaus saa todella kyyneleet virtaamaan.
Mutta kyllä elokuva sopii muillekin kuin vetistelijöille. Mieleeni nääs tulee eräs kohtaus joka saa sydämen sykkimään hurjaa vauhtia, ja saa adrenaliinin nousemaan pilviin, nimittäin kohtaus jossa Turbomies (Arnold) alkaa lentää ja hänen poikansa huutaa: “Vau, isäni on turbomies!” Minusta tuntuu että tämä lause tullaan muistamaan läpi vuosisatojen.
Elokuvan myös niin hienostunut symboliikka saa kokeneemmankin filosofin tutisemaan housuissaan, ja vikisemään innoissaan. Juoneltaan hämmästyttävä, näyttelijä työltään häikäisevä ja ohjaustyöltään timanttiakin kirkkaampi elokuva “Isäni on turbomies” on ehdottomasti vuosimiljoonamme häikäisevin elokuva… sillä se sokaisee sanoin kuvaamattomalla surkeudellaan. Isäni on turbomies on ehkäpä yksi huonoimmista elokuvista mitä ole elämäni aikana nähnyt. Tämä elokuva on myös Arskan huonoin heti “Juniorin” jälkeen. Elokuvasta ei voi sanoa että se sopisi kenellekään, paitsi ehkä täydellisille kaistapäille ja tietysti perheen pienimpiäkin pienimmille elikäs ns. vaippaväelle jotka ehkä huom. ehkä saattavat saada tästä jotain irti, jos mitään vielä ymmärtävätkään.
Isäni on turbomies ei täytä edes erittäin huonon elokuvan kriteerejä ja oli siis todellista ajanhukkaa, niin kuin elokuvan nimestäkin voi jo päätellä. Oikeastaan jos tottapuhutaan yllätyin että tämä oli näin huono, ajattelin että tämä olisi edes hitusen parempi. Mutta kuten tiedätte, se ei ole edes pientä hitusta parempi. Mutta toivotaan että ohjaaja on tyytyväinen aikaansaannokseensa, sillä sehän on pääasia.
nimimerkki: mörssäri
