1980-luvulla porilainen elokuvamies Visa Mäkinen päätti hankkia legendaarisen Pekka Puupään filmausoikeudet alkuperäisen 1950-luvun elokuvasarjan tuottajan T.J. Särkän kuolinpesältä ja herätti hahmot jälleen pitkän tauon jälkeen henkiin. Tuloksena oli kaksi elokuvaa sekä kohtalaisen suosion saavuttanut tv-sarja.
Tämä nyt arvostelussa oleva Pekka Puupää poliisina on Mäkisen toinen ja toistaiseksi viimeinen koskaan tehty Pekka Puupää -elokuva. Leffan juoni on seuraavanlainen: Vakituisen poliisikunnan ollessa sairaina Justiina Puupää (Kristiina Elstelä) passittaa Pekan (Esko Roine) ilmoittautumaan täydennyspoliisiksi. Myös Puupäiden naapurirapussa asuva Pukkila (Seppo Laine) päättää ilmoittautua poliisiksi. Pekasta ja Pukkilasta tulee sähläilevä parivaljakko, joka saa selvitettäväkseen kuuluisan Bogart Co. -yhtyeen laulajan Ressu Redfordin ja hänen sihteerinsä (17-vuotias Maria Kuusiluoma) oudon kidnappaustapauksen.
Muutama ihan hauska juttu on mukana, mutta kokonaisuutena tämä on aika ankea tekele. Elokuva ei tee kunniaa legendaarisille 1950-luvun Puupää-leffoille, vaan pikemminkin päinvastoin. Vaikka Esko Roine onkin yksi suosikkinäyttelijöistäni, niin tässä elokuvassa hän ei oikein säväyttänyt. Suurimpana miinuksena alkuperäisissä elokuvissa kuultu Pekan puhuman Savon murteen puuttuminen. Tosin Esa Pakarinenhan oli syntyjään savolainen, joten tuo murre tuli häneltä luonnostaan. Pätkää esittävä Jaakko Kalliokaan ei onnistu olemaan yhtä hauska kuin legendaarinen Masa Niemi aikoinaan. Kristiina Elsteläkään ei onnistu kunnolla täyttämään loistavan Siiri Angerkosken saappaita vaikka paikoin ihan hauska onkin. Oikeastaan kukaan leffan näyttelijöistä ei tee mitään huippuluokan suoritusta. Roineen lisäksi mukana nähdään myös monta muuta tuttua näyttelijää, kuten Seppo “Sämpy” Laine, Kristiina Elstelä, Seppo Kulmala, Helge Herala ja Seppo Kolehmainen.
Leffassa on mukana myös jonkin verran Visa Mäkisen leffoille tyypillisiä kaksimielisyyksiä ja alastomuutta, joita ei aikoinaan 1950-luvun Puupäissä ollut. Alkuperäisessä elokuvasarjassa Pekka ja Pätkä olivat pääosassa, mutta jostain syystä tässä leffassa Pätkä on jätetty selkeästi sivuhahmoksi, mikä myös latistaa tunnelmaa. Leffan dialogi on myös paikoin hieman töksähteleväistä eivätkä Pekan jututkaan pidemmän päälle jaksa naurattaa niin kuin 1950-luvun elokuvissa.
Alkuperäiset Puupäät ovat rakastettuja klassikoita, koska niissä huumori oli varsin harmitonta, mutta nämä Visa Mäkisen tekeleet tuskin tulevat yltämään samaan. Tämän leffan jälkeen Mäkinen teki vielä Pekka Puupää -nimisen tv-sarjan.
