Jamie Grover (Brown) on perheen ainoa lapsi, joka saa mielestään ihan liikaa huomiota vanhemmiltaan. Rukouksiin vastataan, kun äiti plöräyttää taloon… viitoset?! No mikäpä siinä. Paitsi että perheen talous ei näytä hyvältä, ja kohta Jamie tajuaa saavansa liian vähän huomiota. Äh.
Quints on varmaankin pahinta Disneytuubaa hetkeen. Brown rikkoo teinitekopirteydessään ärsytysmittarin rajat, ja juoni takertuu kaikessa opettavaisuudessaan kurkkuun kiinni. Viitosideassa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tämän pläjäyksen toteutus ei ole millään tasolla kunnossa. Pisteenä iin päällä työryhmä luulee kai jonkun oikeasti nauravan sille, että Jamie sanoo joka väliin kameralle “no ei se oikeasti näin tapahtunut, menittepäs lankaan”.
Kai tässä pitäisi sitten sanoa itselleen, että kyseessä on koko perheen elokuva. Kun asiaa rupeaa kuitenkin funtsimaan, ainoa mahdollinen ‘oikea’ ikäryhmä on 11-vuotiaat isosiskot. Jos nyt hekään saavat tästä mitään irti. Quints ei toimi edes puolijauhoisena hyvän mielen elokuvana. Minne lie kadonneet ne maagiset Disneyt? Puolitoista pistettä pärähtävät muuten Don Knottsille, joka onnistuu pienessä roolissaan jälleen kerran nostattamaan virneen naamalle. Ihme ja kumma.
