Ohjaajalupausten Tommi Lepolan ja Tero Molinin mittava elokuvaprojekti Kohtalon kirja sai ensi-iltansa vuonna 2003 Tampereen elokuvajuhlilla, ja se palkittiin New Yorkissa International Independent Film & Video Festivalilla parhaana kansainvälisenä pitkänä elokuvana. Palkinnoista huolimatta sekavasta lopputuloksesta voidaan olla aivan toista mieltä, ja elokuvan nopea ilmestyminen televisioon ei sekään kieli suuremmasta menestyksestä.
Kohtalon kirjan idea on kunnianhimoinen: elokuva käsittelee montaa eri genreä, ja mm. sci-fi ja agenttiräiskinnät eivät ole suomalaisille tutuinta elokuva-alaa. Ikävä kyllä nuo alat jäävät tämän leffankin jälkeen etäisiksi, sillä Kohtalon kirja ei onnistu millään osa-alueella.
Tarina alkaa siitä kun pappi Viktor Konstantinov kuolee suttuisessa vampyyritaistelussa 1700-luvulla. Kohtalo päättää antaa hänelle uuden mahdollisuuden, ja kikkailu eri episodien ja ajan välillä voi alkaa. Seuraavaksi kohtalo paiskaakin katsojan vuoteen 1887 ja keskelle Arizonan lännenhenkeä. Ainoa yhdistävä tekijä edelliseen kohtaukseen tuntuu olevan jatkuva verenvuodatus, ja lähinnä episodi vaikuttaa harrastelijan väsäämältä Huuliharppukostaja-viritelmältä. Ei lainkaan hyvä. Luodin lailla tästä syöksytään Kollaanjoelle vuoteen 1939 ja hankien tykö. Episodin mustavalkoisuudessa sota vaatii verojaan ja verenvuodatukselta ei voida tässäkään välttyä. Teema on suomalaisille tutumpaa, onhan meillä vaikkapa Tuntematon sotilas, joka hoitaa homman monta kertaa paremmin. Silti etenkin korsun virsikohtaus on parasta antia leffassa.
Neljäs episodi kaikessa loogisuudessaan lainailee jo James Bondia, ja actionia yleensäkin. Pieni vilaus nuorten lupausten kyvyistä pilkahtaa taas kankaalla, mutta liian lyhyen hetken ajan. Matrix-lainailua olisi voinut vähentää suosiolla. Vesa Vierikon tähdittämästä gangsterikohtauksesta tie vie sci-fimäisiin tulevaisuudennäkymiin. Siniset hiukset tulevaisuutta hehkuvina merkkeinä naurattavat, ja repliikit kuulostavat jopa edellisiä kohtauksia kauheammilta. Jälleen yritys on omaperäistä, muttei niin onnistunutta.
Tässäkö se suomalaisen elokuvan taso taas punnitaan? Persoonallinen idea ei toimi, vaan samaa perinteistä (pienen budjetin) Suomihuttua saadaan aikaan näinkin. Tom Lindholmia en olisi ikipäivänä halunnut nähdä noin epäsopivassa roolissa, vaan minkäs teet. Elokuvan tavallista naurettavammat repliikit eivät nekään ole edes hyvää viihdettä.
Kohtalon kirja ei toimi millään tasolla. Amatöörinäyttämöiltä löytyy paljon parempia kohtauksia kuin tästä monen vuoden projektista. Yritys perinteistä levotonta suomipornolinjaa paremmasta ja taiteellisemmasta leffasta kompastuu itse itseensä. Muka dramaattinen musiikki ja epäonnistunut jo tehtyjen kikkojen lainailu eivät vain yksinkertaisesti toimi. Minimipisteiltä elokuvan pelastaa vain lopputekstien jälkeen tuleva hauskahko mainos ehkä tulevasta kakkososasta. Ikävä kyllä sitä kakkososaa ei ole mitään syytä oikeastikaan tehdä.
PS. Varoitus innovatiivisesta Suomielokuvasta on kuitenkin annettu! Toivotaan, että tästä jengistä vielä kuullaan paremmissa merkeissä.
