Hollywoodissa opittiin nähtävästi jo 1930-luvulla, että jos yleisö pitää aiemmista osista, niin kannattaa tarjota lisää jatko-osia. Niinpä kun Frankensteinin kaksi ensimmäistä osaa menestyivät hyvin, niin miksei sitten tehtäisi lisää. Joten kyhättiin vielä Frankensteinin poika -elokuva. No, sentään ei tätä voi ihan rahastukseksi haukkua, vaikka joissakin kohdin tuntuu vanhan toistolta. Tehtiin tämän jälkeen vielä kaksi tähän sarjaan kuuluvaa elokuvaa.
Frankensteinin ihmiskokeista on jo kulunut vuosia, mutta kyläläiset muistavat edelleenkin sen kammottavat seuraukset. Niinpä kun tohtori Frankensteinin poika muuttaa perheineen isävainajansa kartanoon, hän saa pian huomata, ettei ole kovinkaan tervetullut. Eräänä päivänä hän törmää vanhaan Igoriin, joka on pitkään piileskellyt vanhan tornin raunioilla. Sieltä myös löytyy Frankensteinin hirviö aivan elävänä, joskaan ei täysin voimissaan. Nuorempi Frankenstein päättää jatkaa isänsä työtä.
Frankensteinin poika ei rakenteeltaan paljon eroa edeltäjistään. Taas yksi henkilö alkaa näpräilemään liian vaarallisilla asioilla, ja tällä on tietenkin tuhoisat seuraukset. Sitten lopussa hurjistunut kansanjoukko yrittää korjata tilanteen omin päin. Siis aika paljon toistoa, mutta on sentään paljon erilaistakin.
Frankensteinin poikaan ei sisälly samaa tunnelmaa kuin kahteen aiempaa osaan. Kyllä tästäkin hieman jännitystä irtoaa, mutta ei läheskään samalla tavalla. Myös tunnepuoli jää aiempiin osiin verrattuna hieman vähäisemmäksi. Elokuva on myös hieman ennalta-arvattava ja muutama hupaisa epäloogisuuskin löytyy.
Käsikirjoituspuolella on sentään saatu aikaiseksi ihan hyvää dialogia. Myös näyttelijäpuoli enimmäkseen toimii. Boris Karloff jaksaa edelleen mennä Frankensteinin hirviönä samaan malliin kuin aiemmin. Bela Lugosi on Igorina todella hyvä, vaikka parissa kohdassa mennään ylinäyttelemisen puolelle.
