Neljän hengen rosvojoukko (Olek Krupa, Rya Kihlstedt, Lenny von Dohlen, David Thornton) piilottaa arvokkaan ja varastetun mikrosirun kauko-ohjattavaan leluautoon, jotta se läpäisisi tullin. Mutta pussi, jossa leluautoa pidetään, sekoittuukin rouva Hessin (Maria Seldes) kanssa, joten leluauto päätyy Chicagoon. Siellä Alex (Alex D. Lintz) saa rouva Hessiltä lahjaksi kyseisen leluauton, ja naapurissa alkaa pyöriskellä hämärän näköisiä epeleitä.
Yksin Kotona oli aikoinaan jättimäinen kassamenestys, joten tietysti jatko-osia piti vääntää melkein väkisin. Yksin Kotona 3:ssa ei sitten esiintynytkään edellisten osien tapaan Macaulay Culkinia, vaan Alex D. Lintz, joka on olemukseltaan paljon miellyttävämpi kuin edeltäjänsä. Kaksi tyhmää pikkurikollista on vaihdettu neljän hengen porukkaan, jonka jäsenet ovat entistä typerämpiä. Kaiken lisäksi kukaan roistoja esittävistä näyttelijöistä ei osaa näytellä. He vain vääntevät naamaansa ja ölisevät epämääräisesti. Onneksi hekin ovat vielä siedettäviä, kun mieleen ponnahtaa nelosen rosvot. HYH!
Jos ei jollekin vielä tullut elokuvan idea selväksi, niin se on (taas) se, että 7-vuotias poika pieksee idiootteja roistoja huijaamalla ne ansoihin siinä samassa kun nauraa pahaenteisesti. Tämä pistää miettimään, että kukakohan tämän leffan pahis nyt olikaan. Laiskat käskirjoittajat ovat kopioineet kaikki edellisten osien läpikaluamat vitsit (aina sähköiskuista “puntti naamaan” -tyyliin), kuitenkin muokkaamalla niitä pikkuriikkisen erilaisee ympäristöön. Tämä ei kyllä enää kolmatta kertaa tehoa.
Yksin Kotona 3 ei tuo sarjaan mitään muuta uutta kuin uuden päänäyttelijän ja uuden rosvojoukon. Silti, tämä täytyy katsoa jokaikinen joulu, ihan vain perinteen takia.
