Joukko köyhiä maanviljelijöitä kuulee vuorten ryöväreiden suunnittelevan hyökkäystä kyläänsä ja pyytävät neuvoa kyläyhteisönsä vanhimmalta. Vanha ukko kertoo kuulleensa toisesta kyläsestä, joka kieltäytyi luovuttamasta viljaansa hyökkääjille ja palkkasi samuraita turvakseen vihollisia vastaan; lopulta muutama kyläläistä päätetäänkin lähettää matkaan etsimään kunnon samuraita, jotka suostuisivat suojelemaan köyhiä maalaisia riisipalkalla.
Ensimmäinen näiden kaupungissa kohtaama samurai on Takashi Shimuran tulkitsema vanha ja viisas Kambei Shimada, joka ensimmäisissä kuvissa nähdään ajavan soturin uskollisuutta ja asemaa symboloivan hiustupsun päästään ja pukeutuvan munkin vaatteisiin. Kyseessä on kuitenkin vain juoni köyhän naisen lapsen pelastamiseksi miekkamiehen kynsistä. Lopulta Kambei suostuukin kuulemaan köyhiä kyläläisiä ja päättää auttaa näitä löytämään samurainsa, seitsemän kaikkiaan.
Kambein johdolla samuraiden joukkoon liittyvät tämän ystävällinen ja huumorintajuinen toveri Shichiroji, hyväluontoinen Heihachi, mestarimiekkailija Kyuzo, jousimies Gorobei sekä rikkaan maanomistajan poika Katsushiro, joka janoaa päästä Kambein oppilaaksi. Seitsemänneksi remmiin liittyy Toshiro Mifunen esittämä Kikuchiyo, samuraita esittävä huijari ja köyhän miehen poika, joka ei luku- ja kirjoitustaidottomana ymmärrä varastamansa sukupuun kuuluvan todellisuudessa varakkaan perheen tyttölapselle.
Seitsemän samuraita on kertomus yllämainittujen hahmojen seikkailusta köyhän maalaiskylän suojelemiseksi aseistautuneilta ryöväreiltä. Tarina on tällä kertaa varsin lineaarinen, suorastan kaupallinen, mutta kuvallinen tarinankerronta on alusta niin taidokasta jälkeä ettei moisesta jaksa oikeasti olla moksiskaan. Oikeasti tämä on tuonut pelkästään toimintaelokuvaan ja populäärikultturiin niin paljon pieniä yksityiskohtia, arkkityyppejä ja suoranaisia peruskliseitä, että Seitsemää samuraita on ollut perinteisesti tapana pitääkin koko genren nykymuotoisena kantaisänä. Pelkästään tämän ydintarinaa ja -ideaa on kierrätetty lännessä monta tusinaa kertaa – ja kierrätetään edelleen.
Vanhan viisaan sensein johtama yksilöllisistä persoonallisuuksista koostuva japanilainen soturilauma taistelemassa rikollisia japanilaisia sotureita vastaan… Teenage Mutant Ninja Turtles, anyone?
Mikään jonninjoutava yksiulotteinen turpasaunamättö Seitsemän samuraita ei kuitenkaan ole. Maalaiset, samurait ja ryövärit on esimerkiksi tarkkaan eroteltu toisistaan kerronnallisin keinoin ja esim. omilla erityisillä teemamusiikeillaan, joita eri variaatioineen hyödynnetään edelleen itse tarinankerronnassa. Jokainen yksilöllisesti tunnettu hahmo sekä ihmisjoukko käy elokuvan läpi kasvun ja muodonmuutoksen; kuka tahansa voi kuolla koska tahansa, mutta yksikään samuraista ei kuole vihollisen miekkaan.
Kaikkein olennaisin hahmo koko elokuvassa on luonnollisesti Mifunen esittämä koominen ja samalla kaikkein inhimillisin hahmo, jonka menneisyydestä kerrotaan tämän olleen orpolapsi, jonka vanhemmat ryöstelevät samurait aikoinaan tappoivat. Hahmo onkin ainut, joka elokuvassa ymmärtää ryöväreiden ja samuraiden olevan vain saman kolikon kaksi eri puolia ja Kurosawan täydellisen epäitsekkään sankarin sekä ahneen roiston eroavan toisistaan vain nimellisesti. Lopussa alun samuraita vihaavasta pellestä ja huijarista kasvaakin oikea sankari, joka saa oikeutetun kostonsa ryöväreitä johtavalle, kolikon kumpaakin puolta edustavalle rosvopäällikölle.
Nykymaineesta huolimatta kovinkaan helppoa Kurosawan ei aikoinaan ollut elokuvaansa maailmaan saattaa. Nerokkaan ohjaajan täydellisestä tinkimättömyydestä kuvauspaikkojensa sekä joukko- ja toimintakohtausten suhteen alkuperäinen budjetti ylitettiin yli nelinkertaisesti ja studio keskeyttikin kuvaukset useita kertoja vain joutuakseen käynnistämään ne uudelleen jo toteutuneiden kustannusten tappioina realisoitumisen pelon vuoksi. Loppujen lopuksi valmiilla elokuvalla olikin mittaa lähes täydet neljä tuntia, jota jouduttiin vielä moneen kertaan saksimaan ja lyhentämään eri julkaisuja varten. Nykyisin yleisesti saatavilla oleva vähän päälle kahdensadan minuutin versio on tiettävästi kaikkein lähimpänä alkuperäistä.
Seitsemän samuraita on kaikkien aikojen klassikko ja yksi parhaista elokuvista koskaan. Paha vain että kyseessä sattuu olemaan Akira Kurosawa, joka jo ohjasi vuotta aiemmin [movie]Ikiru[/movie]n, uransa parhaan yksittäisen tuotoksen. Riippumatta Seitsemän samurain innovatiivisuudesta ja neroudesta, hyvin harva toinen teos koskaan tai missään pystyy panemaan edellisen kaltaiselle jumalelokuvalle kampoihin edes Kurosawan omassa filmografiassa. Seitsemän samuraita pääsee kuitenkin todella lähelle.
