Heitinpä tässä ikään kuin itsenäisyyspäivän kunniaksi sunnuntain täysin vapaaksi päiväksi ja ajattelin kaikessa rauhassa erakoitua kämpilleni seuranani krapula, täysi jääkaappi ja aivoton komedia-elokuva.
Kun siinä leffaa valkatessani rupesin mietiskelemään potentiaalisia vaihtoehtoja, iski tämä tekele silmiin. Katsokaa nyt hyvänen aika jo tuota kansikuvaa. En tiedä onko vika minussa vai missä mutta aivan täysin kyselemättä mieleeni iski, että tuossa on pakko olla niin karmaisevan huono elokuva että nauran pääni halki silkasta vahingonilosta. Ikävä kyllä jouduin taas vaihteeksi myöntämään ääneen olleeni väärässä. Todella väärässä.
Jo pelkkä juoni saa aikaan kylmiä väreitä: Elämässään täysin saavutuksia vaille jäänyt miekkonen hoksaa tyttöystävänsä jättämäksi jääneenä, että koko elämä on ollut viimeiset 20 vuotta silkkaa kuraa vain ja ainoastaan sen takia että viimeksi sillon 20 vuotta sitten nähty tyttö kummittelee vieläkin mielen perukoilla. Ratkaisu: Hylätään nykyinen elämä täysin ja muutetaan kirjaimellisesti toiselle puolelle Ameriikoita katsastamaan, josko siihen tyttöön saisi kontaktia. Eipä siinä mimmihän löytyy ja yllättäen ilmaiseekin mielenkiintoa. Mutta sitten näemmekin käänteen, jota kukaan, missään, ikinä ei olisi voinut arvata. Tytöllä on kaveri, joka on aivan käsittämättömän ruma ja herkkuja ei heru, ellei kaverikin saa omaa isäntää.
Ei riitä, että elokuva tarjoilee huonoa näyttelemistä (pois lukien Christine “se ruma tyttö” Lakin), aivan käsittämättömän huonoa ohjaamista, surkeatakin surkeampaa dialogia, yhden historian epäuskottavimmista käsikirjoituksista ja kaiken lisäksi ala-arvoisia leikkaus- ja kameraratkaisuja. Kaiken lisäksi tunkiolle pitää nähtävästi iskeä yksi aivan järkyttävä epäkohta: Se ruma tyttö ei ole oikeasti edes ruma jos tarkemmin katsoo. Hahmolla on vain jostain syystä nollatason hygienia. Huonot hampaat, finnit, ihottumat, huonossa kunnossa olevat hiukset ja rehottava karvoitus voidaan kaikki hoitaa ilman sen suurempia poppakonsteja. Jos 13-vuotiaatkin osaavat tämän, niin miksi ei muka 26-vuotias osaisi?
Ja tietysti vaatteetkin ovat niin karseita, että autokolarikin olisi kauniimpaa katsottavaa. Mutta jos on viettänyt koko ikänsä Paris Hiltonin kaltaisen muotihirmun kanssa, niin eikö nuo kaksi pulmaa pitäisi olla aika pitkälti ratkottavissa ihan alusta alkaenkin?
Henkilökohtaisesti elokuvan alkumetreillä aloin tuntea niin suurta myötähäpeää näyttelijöiden puolesta, että elokuva oli vain ja ainoastaan kiusallista katseltavaa. Onneksi olin yksin niin ei tarvinnut enempää hävetä.
Viimeisenä kommentina sanottakoon, että jos tosiaan aiot tämän elokuvan katsoa, niin harkitse kaksi kertaa ennen kuin teet hätiköityjä päätöksiä.
