Tähän siis tultiin. Röllistä tehtiin animaatio. Aluksi vähän pisti miettimään, että minkähänlainen on. No, kuitenkin vanhana rölli “fanina” lähdin leffaa katsomaan. Ja sehän oli täyttä sontaa.
Röllimetsä on alkanut kivettyä uhkaavaa vauhtia. Asialle on tehtävä jotain. Viisas “Löylyn Henki” -tai jokin muu vastaava- antaa neuvon että kantsis hakea maaginen sydän, jolla metsän voi pelastaa. Rölli siis lähtee Milli Menninkäisen, Lakeijan, Rupeltajan ja Riitasoinnun kanssa mahtavaan seikkailuun.
Pitikö nyt mennä tekemään tällainen animaatio? Röllimetsä on pilattu täysin. Se ei ole enää se vanha kunnon, pelottava, suomalainen korpimetsä, eei, vaan tämä röllimetsä on iiihana satumetsä, jossa vihreitä puita on harvakseen kuin jossain puistossa ja jossa röllit pelaavat jotain saamarin krikettiä sikojen selässä. Muita virheitä on suunnattomasti, koko animaatio on niitä täynnä. Iso-rölli ei ole enää röllimetsän pelätyin rölli, ilkeä, vihainen ja pelottavasti muriseva mörkö, vaan hellyydenkipeä, yksinkertainen ja yksinäinen otus jostain lumisilta vuorilta. Jopa itse Röllin äänikin kuulostaa jotenkin… lapsenomaiselta. Ja mitä itua oli tehdä eräässä kohdassa röllistä tunteellinen ja homomainen? Siis TÄH?
Joka tapauksessa huomaa heti, että Allu Tuppurainen alias Rölli ei oikein ollut tekemässä käsistä. Musankin elokuvaan on tehnyt muu kuin Tuppurainen. Ei voi olla totta!
Täysin turha animaatio, paremman olisi voinut tehdä.
