Tämä on siis ensimmäinen James Bond leffa. Kun pääsin vakiotykittäjäksi, tein itsekseni päätöksen etten arvostele Bondleffoja ollenkaan, koska eihän niitä voi arvostella elokuvina, ne ovat bondleffoja. Tämä on kuitenkin se ainoa alkuperäinen, joten kyllä tämä nyt täytyy tykittää. Ja valitettavasti tämän jälkeen tulen luultavasti arvostelemaan enemmänkin bondeja…
Juonta nyt ei sen kummemmin tarvitse selitellä. Pahikset aikovat vallata maailman, ja Bondin täytyy pelastaa. Näinhän se menee.
Vaikka leffa on kymmeniä vuosia vanha ja sama homma on tehty uudestaan ja uudestaan yhdeksäntoista kertaa tämän jälkeen, niin silti siinä on hienoinen freshiyden tunne. Bond toteaa ensimmäisen kerran “nimeni on Bond, James Bond.” Ja irrottelee kunnolla. Mies saa muutaman kerran jopa kunnolla turpaansa, ja pukukin tahriintuu. Varmaan ainoan kerran sarjan historian aikana Bond riehuu pahisten tukikohdassa paitahihasillaan ja verisenä. Ja onhan Sean Connery paras Bondnäyttelijä. Hänen tasolleen nousee seuraajista varmaan vain turhaan morkattu Timothy Dalton… tosin Daltonin bondien näkemisestä on jo aikaa. Muista näyttelijöistä. No, kyllähän tuota Ursula Andressia mielellään katselee.
Näkemistäni bond-leffoista tämä on varmaan paras.
