Eraserhed mahtaa olla samalla kertaa maailman rumin, kaunein, taiteellisin ja syvällisin leffa. Siinä on kylliksi yhteen elokuvaan. Tässä David Lynchin hienossa esikoisohjauksessa eletään jossain tulevaisuuden tapaisessa, elämä vaikuttaa synkkääkin synkemmältä ja arki tappavan tylsältä.
Tarinan päähenkilönä toimii iso tukkainen Henry. Hänen elämäänsä seurataan muutaman päivän ajalta. Henryllä on myös vaimo ja myöhemmin kuvioihin ilmestyy mukaan varsin kummallinen liskovauva. Niin mistä on pienet pojat ja tytöt tehty? Tylsistyneenä tappavaan arkeen Henry hakee iloja tuijottamalla huoneistonsa patteriin, siitä avautuu mitä mielenkiintoisempi ulottuvuuksia. Mahdollisia Henryn haaveita. Se lyhykäisesti juonesta.
Mutta mitä herra Lynch on tällä elokuvalla halunut viestittää? Ei välttämättä mitään mitä kaltaiseni ihminen edes ymmärtäisi. Elokuvan nähtyään alkaa vaan väkisinkin pohtimaan elämää, elämähän on loppujenlopuksi limaista, tasaista ja täynnä tulevaisuuden pelkoa. Hyvin Lynch ainakin minut tavoitti tällä mestariteoksellaan. Suosittelen kaikille elokuvataiteen ystäville.
nimimerkki: Laulunlapsi
