Herra Ibrahim ja koraanin kukkaset on houkuttelevan suloinen elokuva välinpitämättömän isänsä hoiteissa asuvasta 13-vuotiaasta juutalaisesta Momosta (Mooseksesta), joka miehuutensa kynnyksellä ajautuu kokeilemaan prostituoituja ja tutustuu samalla aikuisten maailmaan. Elokuva ei ole vastenmielinen edes silloin, kun se kuvaa 13-vuotiasta poikaa maksullisen naisen kanssa, sillä siitä kuultaa lävitse oman paikan etsintä, joka ei jätä katsojaa kylmäksi.
Momo asuu isänsä kanssa Pariisin köyhälistökorttelissa, piipahtaa välillä “arabialaisen” pitämässä puodissa ja varastaa syötävää perheen illallispöytään. Ystävyys turkkilaisen herra Ibrahimin kanssa soljuu luonnollisesti syveten elokuvan loppua kohden. Momo kasvaa fyysisesti ulos lapsen kengistään. Lapsi hän kuitenkin vielä on, minkä sanakirjan selailu paljastaa. Isä kun on käskenyt etsiä sieltä sivistystä niin kuin veljensä aikoinaan. Momon orastava elämänfilosofinen ajattelu puhkeaa vähitellen kukkaan herra Ibrahimin todistaessa omalla elämällään Koraaninsa arvoa.
Elokuvassa on jälki ikuisuudesta: siitä, minkä jokainen joutuu vuorollaan kohtaamaan. Momon lapsuus on hetkessä ohitse, minkä seurauksena hän lähtee herra Ibrahimin kanssa Turkkiin katsomaan tämän vaimoa. Matka on käänteentekevä heille molemmille. Elämän rajallisuus asetetaan heidän eteensä kuin helminauha. Elämän syvyys on käsinkosketeltavaa tässä elokuvassa. Yleensäkin syiden ja niiden seurauksien hahmottamisen kautta myös halukkuus tuomita vähenee. Niin käy myös tätä elokuvaa katsellessa. Kaunis elämys, joka jättää jälkensä pitkäksi aikaa.
nimimerkki: Tepa
