Elämänmakuista draamaa tehtäessä ei paradoksaalisesti aina riitä, että se maistuu elämältä. Elämä nimittäin ei ole kovin dramaattista. Sitä ei myöskään ole armottoman pliisu The Blind Side.
Elokuvan juoni on itse kullekin tuttu ryysyistä rikkauksiin -tarina amerikkalaisvivahteella. Michael Oher (Quinton Aaron) on oppimaton 17-vuotias poika, joka elää kaduilla ja sinnittelee kristityssä yksityiskoulussa, jonne hänet otettiin lupaavaana jalkapallopuolustajana. Kylmiä katuja hamuilevaan hiljaiseen poikaan kiinnittää huomionsa rikas rouva Leigh Anne Tuohy (Sandra Bullock), joka ottaa pojan kotiinsa asumaan. Vastapalveluksena Michael saa luvan laittaa kaikkensa opiskeluun ja urheiluun, missä hän osoittaa lahjakkuutta. Aggressiiviseksi ja säälittömäksi toppariksi nallekarhumaisesta ja hyväntahtoisesta jättiläisestä ei kuitenkaan ole, ennen kuin uusi äiti laittaa motivaatiota kehiin.
Myös vuonna 2009 ilmestynyt Precious teki kaiken oikein, missä The Blind Side epäonnistuu. Precious on aidon tuntuista, koskettavaa ja kiehtovaa draamaa, kun taas The Blind Side on muovinen mukadraama. Syy tähän nimitykseen on kunnollisten ongelmien ja näiden ratkaisemisen puute. Alusta loppuun ei esitellä mitään, mikä estäisi Michaelin matkaa kohti huippua. Hiljaisen kuorensa alla hyväntahtoista poikaa ei estä rankka menneisyys, johon viitataan vähäisesti, tai edes niuhoitteleva opettaja, joka kääntää takkiaan muutamassa minuutissa. Mitään muita ongelmiakaan ei ole, joten tie tähtiin on pedattu.
Tietenkin katsoja tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta voisiko olla jokin mahdollisuus, ettei Michaelin elämä kääntyisikään parhain päin? Täytyykö elokuvan optimoida kulkunsa sitä kohti näinkin rankasti? Se nimittäin jättää etenkin draaman kohdalla katsojan kylmäksi ja haukottelemaan. Lopun juhlistaminen ei tunnu missään, koska hahmo ei ole ruutuaikanaan ole kulkenut minkään läpi päästäkseen sinne.
Näön vuoksi Michael kiivastuu elokuvan loppupuolella kevyesti kasvattiperheen ohjailusta suosikkiyliopistoaan kohti ja siihen liittyvistä eturistiriidoista. Niistä päästään kuitenkin ohi nopeammin, kuin Michael pistää pahasuisen punaniskan kentän pintaan.
The Blind Side perustuu tositarinaan. Kuten ensimmäisessä kappaleessa mainitaan, ei elämä aina ole kovin dramaattista. Vaikka Michael Oherin tarina paperilla siltä vaikuttaakin, olisi se elokuvaksi tarvinnut tämän perusteella hieman värittämistä.
Aiheesta paras esimerkki on David Fincherin The Social Network, jossa Facebookin koodamisen tarinaa muokataan rankasti, minkä takia petosten, menestyksen ja kadotetun rakkauden asetelmista saatiin hyvä elokuva.
