Taistelu Algeriasta voitti aikoinaan useitta palkintoja ja oli jopa ehdolla Oscareissa parhaana ei-englanninkielisenä leffana. Kuitenkin tämä leffa jäi pitkäksi ajaksi unohduksiin, mutta Pentagonin upseerit kaivoivat leffan naftaliinista, jotta he olisivat saaneet vihjeittä Irakin miehitystä varten. Ei tainnut olla tästä pätkästä heille mitään hyötyä.
Elokuva sijoittuu 1950-luvun lopun Algeriaan. Ranska on pitänyt jo pitkään Algeriaa hallinnassaan. Mutta jo toisen maailmansodan jälkeen algerialaiset alkoivat vaatimaan vapautta. Ranska ei sitä myöntänyt, joten algerialaiset ryhtyivät vapaustaisteluun. Tämä elokuva kertoo yhdestä Algerian itsenäisyyttä ajavista vapaustaistelijoiden osastosta ja ranskalaisten ponnistuksista nujertaa vapaustaistelijat.
Tämä sotaelokuva on tehty todella hyvin. Taistelu Algeriasta ei asetu kummankaan puolelle, vaan asiat esitetään sellaisina kuin ne olivat. Leffa valottaa sodan osapuolien tavoitteitta ja keinoja tavoitteiden toteuttamiseen. Mitään ei kaunistella eikä jätetä näyttämättä. Molemmat osapuolet tekevät ikäviä asioitta. Vapaustaistelijat räjäyttelevät surutta siviilikohteitta ja ampuvat ihmisiä, jotka eivät taistele heidän puolellaan. Myös ne, jotka pyrkivät olemaan puolueettomia, ovat vaarassa tulla ammutuiksi. Ranskalaiset puolestaan kiduttavat kuulusteltavia. Myös ihmisten epätoivo on saatu hyvin kuvattua. Muutenkin kuvaus on todella onnistunut. Taistelu Algeriasta on kuitenkin elokuva, josta nykyäänkin voidaan oppia jotain. Väkivalta ei loppujen lopuksi paljon auta. Siitä syntyy vain paheneva kierre. Elokuvan tapahtumia voi rinnastaa nykypäivän Israeliin ja Irakiin. Kansojen alistaminen ei ole kovinkaan helppoa. Paikalliset voivat tehdä miehittäjän olon melko epämukavaksi.
