Eräänä päivänä alennuslaaria selatessani silmääni sattui tummanpuhuva DVD, jota koristi nimi Marlon Brando. Vannoutuneena Kummisetä-fanina otin filmin käteeni ja parin euron hintalapulla varustettu pätkä oli pakko-ostos, ei-niin-lupaavasta takakansitekstistä huolimatta. Kyseessä oli Hubert Cornfieldin ohjaama trilleri Yö ilman armoa, vuodelta 1968.
Yö ilman armoa on juoneltaan hyvinkin perinteinen kidnappaus-tarina; alku sujuu kuin tanssi, mutta sitten alkaa mennä metsään ja pahasti. Takakansi lupaili trilleriä, mutta jo juonen ennalta-arvattavuuden takia jännitys on kaukana tästä elokuvasta. Ainoastaan viimeisen vartin aikana jännitys näyttäytyy hetkittäin, mutta muuten elokuvaa saa katsoa ilman suurempaa tärinää.
Kolme epätoivoista rikollista, Bud (Brando), Wally (Hahn) ja Leer (Boone) kidnappaavat rikkaan perijättären ja vievät tämän jonnekin päin Ranskan rannikkoa, syrjäiseen taloon. Lisäksi mukana on Wallyn narkomaani sisko Vi (Moreno), jolla on suhde Budin kanssa. Siepattua tyttöä on aikomus pitää yön yli, ja vaatia sen jälkeen rikkaalta isältä lunnaat tyttärestä. Erinäisistä syistä homma alkaa kuitenkin lipsua kriminaalien käsistä ja koko homma on vaarassa. Mainittakoon vielä elokuvan lopussa nähtävä outo käänne, jonka tarkoitus jäi ainakin minulle epäselväksi.
Tapahtumapaikkana toimivalla sateisella ranskalaisella rannikkokaupungilla on ilmeisesti yritetty luoda jollain tapaa painostavaa tunnelmaa elokuvaan. Sade ja tuuli eivät siltikään eritysesti jännitä ja tunnelma tuo muutenkin enemmän mieleen vaikkapa Lontoon, enkä tajua miksi englanninkielinen elokuva on täytynyt ylipäätänsä sijoittaa Ranskaan. Myöskään musiikit eivät onnistu omalta osaltaan jännityksen luonnissa; käännekohdissa soi lähestulkoon iloista jazzia, eikä missään kohtaa kuulla kovinkaan synkkiä sävellyksiä.
Muutama näyttelijäsuoritus on kuitenkin ihan onnistunut, vaikka tarina muuten ontuukin. Brando on symppisrosvo Budina uskottava ja Boonen psykopaatti Leer saa välillä jopa kylmiä väreitä selkäpiihin. Brandon lisäksi elokuvassa on myös toinen oscar-voittaja, Moreno, eikä hänkään täysin epäonnistu Vi:n roolissa.
Yö ilman armoa ansaitsee kaksi tähteä; toisen tavallaan onnistuneesta perus-kidnappaus-tarinasta, toisen vaikkapa Marlon Brandon roolista.
