Ohjaaja Fatih Akinin edellinen elokuva Suoraan seinään käsitteli Hampurin turkkilaisvähemmistön kautta kahden kulttuurin kohtaamista. Taivaan reunalla jatkaa samaan malliin. Päähenkilöt ovat joko saksanturkkilaisia, saksalaisia tai turkkilaisia.
Juonta ei ehkä kannata suuremmin selvittää, vaan katsoa itse. Kuolema kohtaa monia ja rakkaus muutamaa. Saksasta mennään Turkkiin ja Turkista tullaan Saksaan. Elokuvaa on jaksotettu väliotsikoin, jotka paljastavat tapahtumia, mutta toisaalta eivät tee niistä kuitenkaan ennalta-arvattavia. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, ja tapa jolla kaikki liittyy kaikkeen ja kaikkiin hieno. Jokatapauksessa elokuva jää mieleen vielä pitkäksi aikaa sen näkemisen jälkeen, ja se ehkä jopa vaatiikin uusintakatselua.
Taivaan reunalla jätti kuitenkin ainakin yhden katselijan hämmentyneeksi. Loppu tuli lähes yllättäen eikä selitellyt mitään mennessään. Ehkäpä elokuvantekijöiden mielestä kaikki tarvittava oli jo sanottu, vaikkei katsoja sitä suvaitsisikaan. Ainoaksi keinoksi jäänee katsoa koko elokuva uudestaan, ja yrittää ymmärtää vähän paremmin tällä kertaa.
