Tulevaisuuteen sijoittuvassa tieteisrymistelyssä datakuriiri Johnnyn (Keanu Reeves) pääkoppaan on ladattu tieto siitä, miten maailmanlaajuinen NSA-ongelma ratkaistaan. Hänen tehtävänään on salakuljettaa elintärkeä tieto Aasiasta Amerikkaan. Tehtävää vaikeuttavat kuitenkin tätä salaista tietoa havittelevat japanilaiset, sekä Johnnyn hengenvaarallisesti ylikuormitettu muisti.
Elokuvan resepti on melko yksinkertainen ja tuskin mikään kovin ennennäkemätön. Juoni etenee suoraviivaisesti ja toimintaelokuvamaisesti. Ennalta-arvattavuudelta ei voi välttyä, mutta se tuskin häiritsee monia. Rähinät on kuvattu melko nykyaikaisiksi paukutteluiksi, mutta joitain uusia jippojakin on käytetty. Toimintakohtauksien varaan elokuva tuntuukin jäävän, sillä mitään muuta järin sykähdyttävää ei elokuvalla ole tarjota. Tehosteet ovat kohtalaiset, vaikkakin nykyajan näkökulmasta selvästi vanhentuneet.
Elokuvan päähenkilönä nähdään siis Matrix-leffoissa myöhemmin rellestänyt Reeves, joka tulkitsee roolian melko tavanomaisesti, vaikkei nyt täysin mitäänsanomattomasti. Johnnyn mukana on tietysti myös nainen, Jane (Dina Meyer) jota ilman hän ei tunnu selviävän. Kaksikon suoritus on okei, mutta vähän isompaa heittäytymistä rooliin olisin kaivannut. Mukana on myös kokeneita kavereita, mm. Takeshi Kitano sekä pahaa “Jeesuksen palvelijaa” esittävä ruotsalainen Dolph Lundgren. Ei mitään huippusuorituksia, mutta tähän on tyydyttävä.
Itselläni ei ollut mitään suurempia odotuksia tätä kohtaan, eikä raina sellaisia välttämättä edes lunastaisi. Elokuva jaksoi juuri ja juuri viihdyttää kestonsa ajan, mikä on kuitenkin tärkeintä. Toimintaa piisaa ja sen myötä reilu puolitoistatuntinen kului ihan mukavasti. Vaikkei Johnny Mnemonic tarjoa mitään mullistavaa, on se kuitenkin mukiinmenevää kertakäyttöviihdettä.
