Järjettömät koulusurmat ovat järkyttäneet ihmisiä ympäri maailman viime vuosien aikana. Kukapa voisi unohtaa esim. Columbine High Schoolin, Virginia Techin tai koto-Suomessa tapahtuneen Jokelan verilöylyjen aiheuttamaa surua ja loputtomalta tuntuvaa huomiota mediassa. On siis varsin luonnollista, että paljon puhutusta aiheesta tehdään elokuvia, ja Zero Day on näistä oiva esimerkki.
Videopäiväkirjamaiseen ja muutenkin hyvin dokumentaariseen tapaan kuvattu Zero Day kertoo kahdesta kaveruksesta, jotka suunnittelevat hirveää veritekoa omaa kouluaan kohtaan. Kun poikien suunnittelema “Zero Day” viimein koittaa, he hyökkäävät kouluunsa raskaasti aseistautuneina, eikä yksikään koulun seinien sisäpuolella oleva ole turvassa heidän sokealta raivoltaan. Koska elokuvan todentuntuinen kuvaustyyli ei rakoile hetkeäkään leffan aikana, katsojasta saattaa välillä tuntua, että hän katselee ihan oikeaa materiaalia kouluammuskelusta. Tästä on kiittäminen myös leffan näyttelijöitä, jotka vetävät roolinsa enemmän kuin uskottavasti.
Zero Day on elokuva, joka saa aikaan hyvin paljon erilaisia ajatuksia ja tunteita. Leffa on vähintäänkin ahdistavaa katsottavaa ja tästä syystä sen suositteleminen hieman heikkohermoisimmille ei todellakaan käy päinsä.
