Parisataapaikkaisessa teatterissa oli yhteensä neljä katsojaa, kun saavuin katsastamaan kotimaista Zombieleffaa ”War of the Dead – Stone’s War”. Tässä vaiheessa aavistin, että jotain on pielessä (muutakin kuin elokuvan nimessä).
Lähtökohta on kuitenkin mielenkiintoinen. Siinä missä Iron Sky paikkasi ansiokkaasti suomalaisen scifi-tuotannon vajavaisuutta, on War of the Deadilla teoriassa mahdollisuus tehdä sama Zombie-elokuvan saralla. Puhekielenä on (pääosin suomalaisittain lausuttu) englanti, koska kansainvälisille markkinoille on tässäkin ilmeisesti on tähdätty. Vaikeuksia on matkan varrella kertynyt – elokuva kuvattiin Liettuassa jo vuonna 2007 ja sen oli tarkoitus näkyä Cannesissa 2008. Rahoituserimielisyyksien jälkeen se saatiin kuitenkin teattereihin vasta hiljattain.
Perusasetelma tuo zombiegenreen hieman uutta kontekstia ja sinänsä herkullisen lähtökohdan. Elokuva sijoittuu jatkosodan aikaan Venäjälle, jossa suomalais-amerikkalainen joukko-osasto etenee kohti natsien aiemmin ihmiskokeisiin käyttämää bunkkeria. Loput juonesta on tämän perusteella sitten helposti arvattavissa. Elokuva itsessään onkin pettymys, sillä se koostuu lähinnä peräkkäisistä zombienlahtaus–kohtauksista. Visuaalisesti homma on hoidettu mallikkaasti, mutta toisto rupeaa puuduttamaan katsojaa jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä. Väsynyttä tunnelmaa eivät auta myöskään liioitellun unettava musiikki ja lukuisat hidastetut kohtaukset.
Näyttelytyöstä vastaavat mm. Mikko Leppilampi, Jouko Ahola, Andrew Tiernan ja Samuli Vauramo. Sinänsä kyvykäs näyttelytyö menee elokuvassa hukkaan, sillä hahmojen kohtalo ei missään vaiheessa elokuvaa ala kunnolla kiinnostamaan. Erityismaininta voidaan kuitenkin antaa Jouko Aholalle, jonka hahmoon on saatu Schwarzenegger-tyyppistä jämäkkyyttä. Tämä tuo Arskan 80-90 -luvun toimintaroolit tunteville omaa viihdettään, joka sekin jää tosin muutamaan one-lineriin ja tokaisuun. Jotain elokuvasta kuitenkin kertoo, että tämä seikka jäi mieleen positiivisimpana asiana.
