Viimeaikoina Koreassa on tehtailtu todella paljon trillereitä. Näille ominaista on yleensä todella raju väkivalta. Näitä trillereitä on julkaistu kiitettävää tahtia Suomessakin Universalin Asian Vision kampanjassa. H – Hypnosis on ohjaaja Jong-hyuk Leen esikoisohjaus, joten aloin katsoa tätä pienellä varauksella.
Vuosi sitten alueella on liikkunut sarjamurhaaja Shin Hyun. Hän tappoi kuusi naista viiltämällä näiltä kaikilta vatsan auki. Sitten Hyun jäi kiinni ja joutui vankilaan. Nyt samalla alueella on alkanut tapahtua aivan samanlaisia murhia. Ensimmäinen uhri on raskaana oleva nainen, ihan niin kuin Hyunin tekemän murhien sarjan ensimmäinen uhri. Poliisit tarvitsevat apua sarjamurhaajan kiinnisaamiseksi ja menevätkin Lect.. Hyunin puheille. Hyun sitten aloittaa oman, kieron pelinsä rikosetsivän mielellä. Tässä vaiheessa varmaan kenellekään ei tule eräs 1990-luvun alkupuolen elokuva mieleen.
Mistään selvästä plagiaatiosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Hyunilla ei ole edes kymmenystä Lecterin karismasta, ja juonikuvion myötä hänestä tehdään aivan erilainen hahmo. Muutenkin juoni on todella kaukana Uhrilampaiden vastaavasta, joten tämä on kuitenkin ihan oma elokuvansa, eikä mikään korealaisten re-make. Juoni on kuitenkin ihan mielenkiintoinen, mutta valitettavasti elokuvalla olisi ollut paljon enemmän potentiaalia.
Näyttelijäntyö on elokuvassa sellaista keskitasoa. Kukaan näyttelijöistä ei jää mieleen, mutta ei tässä mitään Korean Ben Affleckejakaan ole. Myös ohjaustyö ontuu välillä, mutta sen voi antaa jossain määrin anteeksi, sillä onhan tämä ohjaajan esikoinen. Olisin odottanut kyllä mielipuolen Hyunin näyttelijän vetävän paremman roolin, sillä yleensä trillerissä juuri nämä sairaat mielipuolet jäävät hyvällä tavalla mieleen. Hyun on hahmonakin oikeastaan aika tylsä.
Elokuvassa katsojaa yritetään kauhistuttaa muutamalla todella väkivaltaisella kuvalla, mutta ei tässä silti mihinkään goren puolelle mennä. K-15 ikäraja vaikuttaakin mielestäni tälle ihan sopivalta. Kaikki elokuvassa näytetyt tappokohtaukset (onneksi niitä on todella vähän) on tehty aika kehnosti. Missään välissä ei vaikuta siltä, että joku tappaa jotain, vaan enemmänkin siltä, että joku leikkaisi veitsellä muovia. Onneksi elokuvassa keskitytään väkivaltaa enemmän siihen tutkimiseen.
Juonenkuljetus ontuu välillä, ja paikoitellen se on todella sekavaa. Itsekin muutamassa kohdassa mietin, että missä nyt oikein mennään. Asiaa ei auta pitkät, melkein samalta kuulostavat korealaisnimet, jotka suomalaiskatsoja kyllä sekoittaa melko helposti, kun ne mainitaan koko elokuvassa ehkä kaksi kertaa. Kuitenkin elokuvalla on joskus hienojakin hetkiä. Esimerkiksi alkukohtaus on mielestäni melko vakuuttava, ja loppua kohden elokuva parantaa olemustaan, vaikka loppuratkaisu onkin helppo arvata. Sääli vain, että keskikohta on oikeastaan aika pirun tylsä.
H – Hypnosis on elokuva, jolla olisi ollut potentiaalia paljon enemmän. Valitettavasti lopputulos käy välillä tylsäksi. Ensikertalaisohjaaja on tehnyt ihan mukavan trillerin, mutta niitä tulee nykypäivinä Koreasta liukuhihnavauhtia. H – Hypnosis unohtuu helposti massan sekaan, mikä on oikeastaan sääli, sillä ei elokuva mikään kelvoton tekele ole, vaan ihan mukavaa illanvietettä.
nimimerkki: Nosoki
