Sotaelokuvia, ja varsinkin toista maailmansotaa käsitteleviä, on tehty valtavat määrät ja ehkäpä syystäkin. Olihan kyseessä sota, joka kosketti lähes kaikkia maailmankolkkia tavalla tai toisella.
Eletään vuotta 1943. Charlotte Gray on nuori, ujonpuoleinen nainen, jolle tarjoutuu tilaisuus palvella maataan omien rajojen ulkopuolella. Hän ei kuitenkaan ole täysin varma valmiudestaan tähän, ennen kuin kuulee että lentäjä johon hän juuri oli rakastunut, on ammuttu alas Ranskan yllä. Charlotte ilmoittautuu vapaaehtoiseksi ulkomaankomennukselle, vaikka tietää että vain pieni osa tämän ammattikunnan työntekijöistä palaa kotiin elävänä. Charlotte lennätetään Ranskaan, jossa hän saa yhteyden vastarintaliikkeeseen, jossa ei kuitenkaan tiedetä mitään Charloten toisesta motiivista.
Tämä elokuva ei ole niitä sotaelokuvia, joissa ammutaan ja räjäytellään paljon, ja jonka jälkeen katsoja saa lapioida television edestä ämpärikaupalla hylsyjä. Tämä on elokuva, jossa lapion sijasta saattaa tarvita nessuja. Luvassa on draamaa, romantiikkaa ja luonnollisesti myös hieman tulta ja ruutia, mutta elokuvassa ei ole yritettykään kuvata kaikkia tapahtumia vuosien 1939-45 välillä. Pääpaino on Charloten toimissa vastarintaliikkeessä ja yrityksessä löytää ja pelastaa alasammuttu rakastettu ilkeiden ja isohampaisten natsien kynsistä.
Suoraan sanottuna elokuva ei tarjoa millään tasolla mitään uutta. Kaikki elokuvan tapahtumat on nähty aiemminkin muissa sotaelokuvissa ja monesti jopa paremmin tehtynä. Ihan roskafilmi ei kuitenkaan ole kyseessä, mutta tämän luokittelu sotaelokuvaksi olisi liikaa. Keskinkertaista draamaa.
