Silmä silmästä on minulle tärkeä elokuva. Katsoin sen aikoinaan yhdessä äitini kanssa tv:stä. Vaikka yleisesti tätä elokuvaa ei pidetä minään mestariteoksena, niin silti sillä oli harvinainen vaikutus, koska se istutti meidät molemmat aivan yllättäen television ääreen. Me kumpikin siis teimme tahoillamme jotain omia juttujamme, mutta jotenkin tämä leffa onnistui kiinnittämään molempien huomion ja lopulta huomasimme olevamme kokonaan sen pyörteissä. En vielä tänä päivänäkään täysin ymmärrä, mihin tämän elokuvan magneettinen vetovoima tuolloin perustui.
Silmä silmästä on puhdasverinen kostotarina eli ns. vigilante -elokuva. Sen avaus on järkyttävä shokki. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi katsojan on niin helppo jäädä tämän äärelle. On pakko tietää, miten tässä lopulta käy. Elokuva käyttää ihmisen herkimpiä tunteita varsin säälimättömästi hyväkseen. Ohjaaja Schlesinger lataa tarinansa roiston niin täyteen negatiivista energiaa, että katsoja suorastaan täyttyy raivosta ja vihasta häntä kohtaan. Samalla paatoksella hän myötäelää tarinan pääosanesittäjän Sally Fieldin rinnalla. Schlesinger haluaa kuitenkin ruoskia katsojaansa vieläkin pidemmälle ja lopulta hän onnistuu manipuloinnissaan ja katsojan sympatiat roistoa kohtaan loppuvat kokonaan. Samalla kostonhalu syöksähtää vereen ja silmä silmästä -ajatuksen toteuttaminen ei yhtäkkiä enää tunnukaan niin kovin väärältä.
En halua tässä kirjoituksessa sen enempää puuttua elokuvan juoneen, koska tämän leffan kohdalla juoni kyllä ilmoittelee itse itsestään ja tempaisee varmasti katsojan otteeseensa.
Näyttelijäjoukosta voisin mainita sen verran, että kokoon on saatu suhteellisen nimekäs poppoo. Tähän tietysti on ollut vaikutuksensa brittilegenda John Schlesingerin mukanaololla, joka tunnetaan näyttelijäystävällisenä ohjaajana. Kiefer Sutherland saa tässä rainassa katsojien vihat päällensä ja osoittaa jälleen kerran, että hän on yksi aikamme lahjakkaimmista näyttelijöistä. Sally Field on aina niin herttainen ja jopa näin kostonhimoisessa roolissa tuo leima ei pääse hänen päältään karisemaan. Field on mielestäni yksi viimeaikojen merkittävimmistä naisnäyttelijöistä. Sitten kun mukana ovat vielä nimet Ed Harris, Joe Mantegna, Beverly D‚Angelo, Philip Baker Hall ja Keith David, niin ei ole todellakaan ole pulaa timantinkovista näyttelijäsuorituksista.
Viihdyttävän ja samalla tunteita nostattavan elokuvan tekeminen ei ole helppoa. Jos oikeasti mietitään tätä massiivista maailmanlaajuista elokuvatarjontaa, niin kovin vähän siellä on joukossa niitä, jotka pystyvät herättämään katsojien huomion ilman tehokasta markkinointikampanjaa. Silmä silmästä mielestäni pystyy kuitenkin omilla avuillaan herättämään kiinnostuksen. Se jyskyttää junanlailla eteenpäin. Samalla se herättää ne nukuksissa olleet alkukantaisimmat vaistot. Silmä silmästä on kaiken kaikkiaan hieman erilainen vigilante-elokuva, joka puolustaa hyvin olemassaoloaan Likaisien Harryjen ja Väkivallan vihollisten joukossa.
nimimerkki: mauge
